Elektroniikkakomponentit

Elektroniikkakomponentit ovat sähkö- ja elektroniikkalaitteiden perusosia, joiden avulla voidaan muuttaa, säätää ja ohjata sähköenergiaa sekä signaaleja. Niitä jaetaan pääasiassa kolmeen ryhmään: passiivisiin, aktiivisiin ja elektromekaanisiin komponentteihin. Passiiviset komponentit eivät itsessään toimi tehonlähteinä, vaan ne varastoivat, pienentävät tai muuttavat sähköisiä ominaisuuksia. Aktiiviset komponentit tarvitsevat ulkoista tehoa ja ne kykenevät vahvistamaan signaaleja. Elektromekaaniset komponentit yhdistävät sähkötoiminnan mekaanisiin vasteisiin, kuten releet ja liittimet.

Passiivisiin komponentteihin kuuluvat vastukset, kondensaattorit ja käämit (induktorit). Vastuksilla määrätään virran kulkua ja jännitteiden jakautumista. Kondensaattorit varastoivat sähkövarausta ja suodattavat signaaleja. Induktorit ovat magneettista energiaa varastoivia ja niitä käytetään suodatus- ja virranhallintakohteissa. Arvot ilmoitetaan yksiköin: ohmeina (Ω), faradeina (F) ja henryina (H). Toleranssit sekä ympäristötekijät vaikuttavat suunnitteluun. Pakkausvaihtoehdoiksi ovat yleisiä through-hole- ja pintaliitos (SMD).

Aktiiviset komponentit kuten diodit, transistorit ja integroidut piirit (IC) tuottavat tai hallitsevat energiaa. Diodit sallivat virran kulun vain yhteen suuntaan ja niitä käytetään tasaamiseen sekä suojaukseen. Transistorit toimivat kytkimiä ja vahvistimina. Integroitu piiri yhdistää monia toimintoja pienessä paketissa ja kattaa laajan valikoiman sovelluksia mikro-ohjaimista ja muistipiireistä vahvistimiin.

Elektroniikkakomponenttien käyttö perustuu standardoituun merkintään ja toleransseihin sekä luotettavuuden vaatimuksiin. Kansainvälisiä standardeja ovat IEC-, JEDEC- ja MIL-STD-sarjat. Arvot, jännitteet ja ympäristövaatimukset on ilmoitettu tuotepaketissa, ja komponentteja testataan ennen käyttöönottoa. Markkinoilla on useita toimittajaja ja laaja valikoima sovelluskohtaisia ratkaisuja.