vahvistimiin

Vahvistin on elektroninen laite, jonka tehtävänä on suurentaa sähköisen signaalin amplitudia tai tehoa ennen seuraavaa konetta tai laitetta, kuten kaiutinta, äänikorttia tai vastaanottimen syöttöä. Vahvistimet voivat käsitellä sekä äänisignaaleja että RF-signaaleja. Suomen kielessä vahvistimet ovat yleinen nimitys; illatiivin monikko vahvistimiin tarkoittaa “kohti useita vahvistimia” tai “to amplifiers.” Esimerkiksi: Mikrofoni liitettiin vahvistimiin.

Vahvistimia on useita tyyppejä riippuen käyttötarkoituksesta. Esivahvistin muuttaa mikrofoni- tai linjatasoisen signaalin käsiteltäväksi ja ohjaa seuraavaa vahvistusta. Päätevahvistin (power amplifier) lisää tehoa kaiuttimille ja viimeistelee äänisignaalin voiman. On myös instrumenttivahvistimia, kuten kitaravahvistimet, jotka on suunniteltu erityisesti rakennetulle soittimen äänentoistoon. Vahvistimia käytetään laajasti sekä kotiteattereissa ja hi-fi-järjestelmissä että live-äänentoistossa ja radio-, TV- sekä TTL- tai tietoliikennejärjestelmissä.

Tekniset ominaisuudet ja valinta riippuvat käyttökohteesta. Tärkeimpiä ovat taajuusvaste, tehonkesto ja signaalin häiriö sekä tehonkulutus. Vahvistimet jaetaan usein luokkiin kuten A, B ja AB sekä nykyisin yleisinä D-luokkina, mikä vaikuttaa tehokkuuteen ja lämpenemiseen. Aikaisemmin käytettiin enemmän putki- eli venttiilivahvistimia; nykyisin suurin osa on transistorisäteisiä, mikä vaikuttaa kokoon, veteen ja äänen puhtauteen.

Lisäksi terminologia voi viitata illatiivieniin monikkoihin kuten vahvistimiin tai vahvistimien kokonaisuuksiin, joissa useat vahvistimet toimivat yhdessä esimerkiksi monikanavaisessa äänentoistossa.