äänikorttia

Äänikortti on tietokoneen lisälaite, joka vastaa äänen tulon ja lähdön käsittelystä. Se muuntaa digitaaliset äänisignaalit analogisiksi kuuloon tarkoitettaviksi signaaleiksi sekä analogiset mikrofonien ja instrumenttien signaalit takaisin digitaalisiksi tallennuksia varten. Äänikortteja on sekä sisäisiä, asennettuna emolevyn PCI- tai PCIe-väylään, että ulkoisia, jotka liitetään USB:n tai Thunderboltin kautta.

Kortti rakentuu yleensä DAC:stä (digital-to-analog converter) sekä ADC:stä (analog-to-digital converter), mahdollisesti vahvistimista ja muista suojauksista. Analogiset tulot ja lähdöt voivat sisältää line-out- ja kuuloke-/headphone-lähdöt sekä mikrofonituloja, ja digitaalisiin liitäntöihin kuuluu esimerkiksi S/PDIF (optinen tai kunnon sähköinen). Useat äänikortit tukevat useampaa tulos- ja lähtökanavaa sekä 5.1–7.1-tilan äänentoistoa; joillakin on myös MIDI-liitäntöjä.

Tärkeimpiä teknisiä ominaisuuksia ovat signaalin-to-noise -suhde (SNR), kokonaislähde (THD) sekä näytteenottotaajuudet ja bittisyvyydet, jotka vaikuttavat äänenlaatuun. Ajuritasolla Windowsilla on tyypillisesti WDM- sekä ASIO-ajuripäällikköjä, macOS:llä ja Linuxilla omat toteutuksensa. Latenssi on erityisen tärkeä musiikki- ja äänityöskentelyssä.

Nykyisin monet emolevyt sisältävät sisäisen äänin, jolloin erilliset äänikortit ovat erityisesti ammattilais- tai harrastekäytössä etsiessä parempaa äänenlaatua, suurempia kanavakokojen mahdollisuuksia ja parempia liitäntöjä. Ulkoiset USB-äänikortit tarjoavat liikkuvuutta ja helppoa päivittämistä.