Ekotoksisuus

Ekotoksisuus tarkoittaa haitallisia vaikutuksia, joita ympäristön kemikaalit, biologiset yhdisteet tai muut haitalliset tekijät voivat aiheuttaa eliöissä sekä ekosysteemeissä. Sen tarkoituksena on ymmärtää, miten yksittäiset aineet tai niiden seokset vaikuttavat eläviin organismeihin, populaatioihin ja ekosysteemin toimintaan. Ekotoksisuus on keskeinen osa ympäristöriskinarviointia, jonka avulla arvioidaan aineiden päästöjen ja käytön mahdollisia pitkäaikaisia ympäristövaikutuksia.

Tutkimuksessa käytetään sekä laboratorio- että kenttätestejä. Yleisimmät mitta-arvot ovat EC50- ja LC50-arvot sekä NOEC- ja LOEC-arvot, jotka kuvaavat kunkin vaikutustason pitoisuutta. Testeissä käytetään standardieläimiä ja -organismeja, kuten Daphnia magna, Pseudokirchneriella subcapitata sekä Danio rerio (zebrafish). Kansainvälisiä ohjeistuksia antaa OECD. Tulokset auttavat määrittämään haitallisen pitoisuuden sekä mahdolliset seosten vaikutukset ympäristössä.

Ekotoksisuus ottaa huomioon altistumisen reitit (vesi, maaperä, ilma), aineiden pysyvyyden ja hajoamisen sekä seosten mahdolliset synergistiset vaikutukset. Arviointi huomioi sekä suorat että epäsuorat vaikutukset, kuten lisääntymiskyvyn heikkenemisen, käyttäytymisen muutokset sekä muutokset eliöyhteisöissä ja ravintoketjuissa. Tulokset tukevat riskinarviointia ja päätöksentekoa ympäristön tilan suojelemiseksi.

Sääntelyssä ekotoksisuutta arvioidaan sekä kansainvälisesti että EU-tasolla. EU:n REACH- ja CLP-asetukset sekä vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö ohjaavat aineiden rekisteröintiä, luokittelua ja päästörajoja sekä vaaraluokituksia. Lisäksi vesienhoitoa koskevat direktiivit korostavat ympäristön tilan suojelemista ja biologisen monimuotoisuuden turvaamista. Ekotoksisuustutkimus tukee päätöksentekoa ja ympäristön seurantaohjelmia.