päästörajoja

Päästörajoja määrittelee säädösten tai lupajärjestelmien kautta asetetut rajoitukset sille, kuinka paljon tiettyjä haitallisia aineita saa päästää ilmakehään, vesistöihin tai maaperään tietyn ajanjakson aikana. Ne kohdistuvat yleensä päästöihin eri toimialoilta, kuten energiantuotannosta, teollisuudesta tai jätteenpoltosta, ja ne voivat koskea sekä yksittäisiä lähteitä että laajempia sektoreita. Päästörajojen tarkoituksena on parantaa ilmanlaatua, suojella ihmisten terveyttä sekä ekosysteemejä ja tukea ilmastonmuutoksen hillintää.

Päästörajoja asetetaan usein lupamenettelyn kautta. Rajat voivat olla massavaatimuksia vuodessa (esim. tonneissa vuodessa), pitoisuusrajoituksia virtaus- tai tilavuusperusteisesti sekä aikamääreisiä kokonaisrajoja. Noudattamista seurataan mittauksin, kuten jatkuvan päästömittauksen järjestelmillä (CEMS) tai määräajoin tehdyllä mittauksella, sekä raportointivelvoittein. Lupaviranomainen valvoo rajoja ja puuttuu noudattamatta jättämiseen, mikä voi johtaa seuraamuksiin, luvan määräaikaisiin uudistuksiin, sakkoihin tai toiminnan rajoituksiin.

EU-tasolla päästörajoja ohjaavat direktiivien, kuten National Emission Ceilings Directive ja Industrial Emissions Directive, sekä päästökauppajärjestelmä. Suomessa päästörajat toteuttavat lainsäädäntö ympäristönsuojelulain sekä siihen liittyvät säädökset ja valvontaviranomaiset. Päästörajoja päivitetään säännöllisesti teknisen kehityksen ja uuden tutkimustiedon perusteella.