Ehkäiseminen

Ehkäiseminen tarkoittaa toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tarkoituksena on vähentää tai estää tietyn ilmiön syntyminen, sen vakavuus tai todennäköisyys. Sillä pyritään vähentämään haittoja sekä parantamaan terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin tilaa. Ehkäisemistä sovelletaan laajasti sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla: terveyden edistämisessä, liikenteessä, rikollisuudessa, ympäristönsuojelussa ja työhyvinvoinnissa.

Ehkäisyjako: primaarinen, toissijainen ja tertiäärinen ehkäisy. Primaarinen ehkäisy pyrkii estämään ongelman syntymisen (esim. rokotukset, terveelliset elämäntavat, turvalliset työmenetelmät). Toissijainen ehkäisy tunnistaa ongelman mahdollisimman varhain ja estää sen pahenemisen (esim. seulontaohjelmat, varhainen hoito). Tertiäärinen ehkäisy lievittää jo ilmenneen haitan vaikutuksia ja estää lisäkomplikaatioita (esim. kuntoutus, hoidon laadun parantaminen).

Toimintaympäristöt ja strategiat: riskinarviointi, koulutus ja tiedon levittäminen, lainsäädäntö ja sääntely, teknologiset ja suunnitteluratkaisut sekä taloudelliset ohjauskeinot. Käytännössä ehkäisy voi tarkoittaa ympäristöä muokkaavia toimenpiteitä, kuten liikenneonnettomuuksia vähentäviä rakenteita sekä käyttäjäkeskeisiä keinoja kuten terveysneuvonta ja kannustimia.

Vaikuttavuuden arvioinnissa keskitytään tapahtumien ilmentymisasteen muutokseen, kustannus-hyöty-analyyseihin sekä oikeudenmukaisuuden ja saavutettavuuden arviointiin. Haasteisiin kuuluvat resursointi, käytännön toteutus, kulttuurinen vaihtelevuus sekä arvaamattomat riskit.

Ehkäiseminen on keskeinen periaate sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä haittoja ennen niiden syntymistä ja lieventää jo ilmenneiden ongelmien vaikutuksia.