Edustavuuden

Edustavuuden käsite viittaa siihen, kuinka hyvin jokin ryhmä, kuten tutkimusotos, valinta tai päätöksentekijä, heijastaa kohdepopulaation ominaisuuksia. Edustava otos mahdollistaa tulosten yleistämisen kohdepopulaatioon ja parantaa tutkimuksen ulkoista validiteettia. Edustavuus voidaan käsitellä sekä tilastollisena ilmiönä että poliittisena tai yhteiskunnallisena asetelmana: se kuvaa, miten hyvin esimerkiksi äänestäjien tai kansalaisyhteiskunnan edustajat vastaavat väestön demografisia ja muita keskeisiä ryhmiä.

Tilastollisessa tutkimuksessa edustavuus saavutetaan usein suunnitelmallisesti. Satunnaisotos minimoidaan valintaan liittyvät systemaattiset harhat, ja stratifikointi varmistaa, että otos peilaa populaation jakautumista eri ryhmien kesken. Kvotatutkimuksessa pyritään täyttämään ennalta määritellyt osuudet, mutta pelkkä quota ei aina tunnista kaikkia varianssialueita. Painotukset (post-stratifiointi, rake) voivat korjata eroavaisuuksia otoksen ja populaation välillä analysointivaiheessa. Harhoja voivat aiheuttaa ei-vastaaminen, kehysriippuvuus ja tiedonkeruun menetelmät.

Poliittisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa edustavuus tarkoittaa, että päätöksentekijät tai instituutiot heijastavat väestön moninaisuutta—esimerkiksi sukupuolta, ikää, etnistä taustaa ja geograafisia jakaumia. Hyvä edustavuus lisää legitimiteettiä ja köyhtymätöntä politiikan sisältöä. Kriittinen näkökulma huomauttaa, että täydellistä edustavuutta on vaikea saavuttaa, ja metodisista valinnoista sekä ei-vastaamisesta johtuvat rajoitteet on huomioitava tulosten tulkinnassa.