Dokumentaatiotason

Dokumentaatiotason käsite kuvaa, kuinka kattavasti ja yksityiskohtaisesti organisaatio tuottaa ja ylläpitää dokumentaatiota projektin, tuotteen tai prosessin elinkaaren aikana. Se määrittää, millaista informaatiota ja millä syvyyden tasolla sidosryhmät saavat dokumentteja, sekä millaisia vaatimuksia dokumentaatio täyttää esimerkiksi laadunvarmistuksessa, oikeudellisissa tai standardointivaatimuksissa.

Dokumentaatiotason määrittelyyn vaikuttavat tekijät ovat muun muassa kohdeyleisö, tarkoitus ja käyttötilanne, elinkaaren vaihe (suunnittelu, toteutus, käyttöönotto, ylläpito), säädökset ja standardit, sekä riskit ja kustannukset. Myös järjestelmän monimutkaisuus, muutosten määrä ja ylläpidon resursointi vaikuttavat oikean tason valintaan. Tason valinta tähtää tasapainoon käyttökokemuksen, tiedon saatavuuden ja ylläpidon vaivattavuuden välillä.

Yleisimmät dokumentaatiotasot voidaan jäsentää laajuuden mukaan: korkean tason dokumentaatio tarjoaa yleiskuvan tavoitteista, arkkitehtuurista ja liiketoiminnallisista vaatimuksista; keskitaso syventyy suunnitteluun, rajapintoihin ja toteutuksen periaatteisiin; matalan tason dokumentaatio sisältää yksityiskohtaiset tekniset kuvaukset, koodikommentit, testitapaukset ja muutoshistoriat. Jokaiselle tasolle määritellään kohdeyleisö, tarkoitus ja päivitysväli sekä vaatimukset jäljitettävyyden ja_versionhallinnan suhteen.

Hyviä käytäntöjä dokumentaatiotason hallintaan ovat standardoitujen mallien käyttöönotto, säännölliset tarkistukset ja päivitykset, sekä dokumentaation automatisointi ja integrointi kehitys- ja testiprosesseihin. Tason tulee pysyä käytännöllisenä ja ajantasaisena, jotta sitä voidaan hyödyntää sekä päivittäisessä työssä että jälkikäteen tapahtuvassa ylläpidossa ja auditoinneissa.