Diskursiivisuus

Diskursiivisuus on käsite, jolla viitataan siihen, miten ajattelu, kieli ja toiminta rakentuvat vallitseviin diskursseihin. Se kuvaa sitä, miten kieli tuottaa merkityksiä, ohjaa vaihtoehtoja ja muokkaa sekä yksilöiden että yhteisöjen toimintaa. Diskursiivisuus ei rajoitu pelkkiin puheisiin, vaan ilmenee kaikissa käytännöissä, jotka tuottavat totuuksia ja todellisuuksia.

Diskurssianalyysi on yleinen tutkimusmenetelmä diskursiivisuuden tarkastelemiseksi: se kiinnittää huomiota kielellisiin valintoihin, kontekstiin, kuuluvien auktoriteettien sekä suhteisiin, jotka tuottavat merkityksiä. Kriittinen diskurssianalyysi korostaa valtaa, ideologioita ja aineksia, jotka ylläpitävät sosiaalisia rakenteita. Foucaultin vaikutus näkyy siinä, miten diskurssit muodostavat tietoa ja määrittelevät, mitkä näkemykset ovat mahdollisia tai kiellettyjä.

Diskursiivisuuteen liittyy useita piirteitä, kuten intertekstuaalisuus, normalisaatio, stigmatisaatio ja legitiimiytys. Tietyt aiheet ja kielen käyttö nähdään luonnollisina, kun taas toiset jäävät marginaalisiksi. Diskursiivisuus ilmenee sekä puheessa että kirjoitetussa tekstissä ja voi vaihtua kontekstin mukaan.

Käytännön sovelluksia löytyy monilta aloilta: mediassa, politiikassa, oikeudessa, koulutuksessa ja organisaatioista puhumisessa. Esimerkiksi julkinen keskustelu rakentuu discursive-linjoitteiden ympärille, kuten turvallisuus, työ tai yksilön vastuu, ja nämä kirjoittavat virtaavia käytäntöjä. Diskursiivisuus auttaa ymmärtämään, miten todellisuus sosiaalisesti rakentuu ja miten valta sekä ideologiat vaikuttavat tietoon ja toimintaan.