puhumisessa

Puhumisessa on suomen kielen termi, joka viittaa puhumisen tapahtumiseen tai puheen ilmiöön puheen aikana. Se voi toimia sekä yleistermillä kuvaamaan puheprosessia että kielitieteellisessä kontekstissa tarkastella, miten puhe rakentuu äänentuotannon, hengityksen, artikulaation ja intonaation vaikutuksesta. Inessiivimuoto puhumisessa tarkoittaa suomeksi “in speaking” tai “in the act of speaking”.

Kielitieteessä puhumisessa voidaan tarkastella erilaisia osa-alueita. Biologisesti puhe rakentuu hengityksen hallinnasta, äänen muodostamisesta kurkunpäässä ja äänihuimien värähtelystä sekä tarkasta artikulaatiosta, jolla äänteet muotoutuvat. Prosodiset tekijät, kuten rytmi, sävelkorkeus ja intonaatio, antavat puheelle melodiaa ja ilmaisua. Eri tilanteet, kuten keskustelu, neuvottelu tai esitys, vaikuttavat siihen, miten puhumisessa korostuvat nämä osa-alueet.

Puhuminen on sekä kognitiivinen että motorinen toiminto, jonka kehitys voi vaikuttaa lapsuudesta aikuisuuteen. Puheenkäytön oppimisessa ja puhetyössä puhumisessa kiinnitetään huomiota sekä sanavarastoon että puheen sujuvuuteen ja selkeyteen. Puhumisessa harjoitellaan usein hengitys- ja lihasmuistin yhdistämistä sekä oikeanlaisen artikulaation ja äänteiden tuoton hallintaa, jotta puhe olisi ymmärrettävää ja tarkoituksenmukaista.

Käytännössä puhumisessa mittavat näkökulmat ulottuvat kieltenopetuksesta puhe- ja julkiseen puhumiseen sekä puhetta tukevista terapeuttisista ja pedagogisista menetelmistä.