Disakkaridiyksikkö

Disakkaridiyksikkö on kahden monosakkaridin muodostama sokeriyksikkö, joka on liittynyt toisiinsa glykosidisen (glyko­sidisen) sidoksen avulla. Se on disakkaridin perusrakenne, ja sitä käytetään puhumaan sekä yksittäisistä disakkarideista että joissain polysa­kkaridirakenteista, joissa toistuvat disakkaridiyksiköt.

Glykosidinen sidos muodostuu monosakkaridien anomeristen hiiliatomien välille. Sidos voi olla alpha- tai beta-tyyppinen ja sen kohdistuminen määrittää disakkaridin ominaisuudet. Yleisimmät liitokset ovat esimerkiksi Glc–Glc α1→4 (maltose), Gal–Glc β1→4 (lactose) sekä Glc–Fru α1→β2 (sucrose). Toiset yhdistelmät, kuten Glc–Glc β1→4 (cellobiose) tai Glc–Glc α1→1 (trehalose), osoittavat laajaa monimuotoisuutta. Monilla disakkarideilla on myös käänteinen kärki: joillain yhdisteillä molemmilla anomerisilla hiiliosilla on sidokset, mikä vaikuttaa värin, hajoutumisen ja reaktiivisuuden piirteisiin. Disakkaridi voi olla reduce- (reduktiota harrastava) tai non-reduktiivinen, riippuen siitä, onko vapaana anomerisen hiilen hiiliksenitönti.

Ominaisuudet ja luokittelu perustuvat siis liitoskohtaan sekä kummankin monosakkaridin tyyppiin. Esimerkkejä ravinnossa tavatuista disakkarideista ovat maltose, lactose ja sucrose. Ne toimivat energianlähteinä ja ne hajoavat vihreänä monosakkarideiksi suussa tai ohutsuolessa entsyymien, kuten maltasien, lactaasien ja sukraseiden, vaikutuksesta.

Monissa polysakkaroideissa voi esiintyä toistuvia disakkaridiyksiköitä, jolloin suuremmat makromolekyylit rakentuvat näiden perusjaksojen ympärille. Esimerkkejä ovat joissain luonnonpolysakkarideissa esiintyvät disakkaridiyksiköt, kuten agarose-pohjaiset rakenteet.