Diegeettisiä

Diegeettisiä (diegetic) viittaa narratologian käsitteeseen, jolla kuvaillaan tarinan maailmaan kuuluvia elementtejä. Termi juontaa diegesis-sanan kreikkalaisesta juurijohdannaisesta ja tarkoittaa tarinan sisäistä todellisuutta. Diegeettiset elementit ovat ne asiat, joita hahmot voivat havaita, kokea tai osallistua tarinan maailmassa.

Diegeettisiä äänielementtejä voivat olla esimerkiksi hahmojen välinen puhe, äänet kuten askeleet, esineiden kolina tai liikkuva auto, sekä musiikki tai laulaminen, jota tarinan sisällä tapahtuu ja jonka hahmot todennäköisesti kuulevat. Myös tarinan maailmassa esiintyvät fiktiiviset tavarat, tapahtumat ja ympäristö voivat olla diegetic. Silloin esimerkiksi radiossa tai konsertissa soiva musiikki on diegetic, jos hahmot ovat sen kuulevia osapuolia.

Non-diegettisiksi (extradiegetisiksi) eli ei-tarinalle kuuluviksi elementeiksi luokitellaan puolestaan ne äänet ja kuvat, jotka etäännyttävät tarinasta: esimerkiksi elokuvan taustamusiikki, jolla ei ole hahmojen kuulon mukaan tarinallista roolia, sekä ulkoinen kertojaääni, kommentaaritekstit tai muut yleisölle suunnatut elementit. Parhaat esimerkit auttavat erottamaan tuntemuksen: diegetic musiikki on tarinan sisäinen, non-diegetic taas ulkoinen.

Käytännössä diegeettisten ja non-diegeettisten elementtien erottelu on keskeinen työkalu elokuva- ja televisioanalyysissä sekä videopelien että kirjallisuuden tulkinnassa. Se auttaa ymmärtämään, miten tarina rakentuu kuulon, näön ja tarinan sisäisen todellisuuden avulla.