DNAmolekyyleillä

DNAmolekyyleillä tarkoitetaan deoksiribonukleiinihapon (DNA) molekyylejä, jotka muodostavat solujen perimän ja ohjaavat solujen toimintoja. DNA koostuu pitkistä polymeroidista nukleotideistä, joista jokainen sisältää sokerin (deoksiriboosi), fosfaattiosan ja yhden emäksen: adenine (A), thymine (T), cytosine (C) ja guanine (G). Emästen muodostamat parit A-T ja C-G mahdollistavat kaksijuosteisen, kaksoiskierteen rakenteen, joka on kiinnittynyt toisiinsa emästen välisillä vetysidoksilla. DNA on pitkä ja kietoutunut kromosomeihin suuremmissa organismeissa, ja sen järjestys määrittää geenien ja muiden säätelyelementtien sijainnin.

DNA tallentaa perinnöllisen informaation, joka ohjaa solujen toiminnan ja kehityksen. Informaatio kirjoitetaan emäin järjestykseen, joka määrittää tuotettavien RNA- ja proteiinien rakenteen. Solu kopioi DNA:n ennen solujen jakautumista semi-konservatiivisesti ja käyttää sitä ohjenuorana transkriptiossa sekä proteiinisynteesissä. DNA on myös alttiina mutaatioille ja vaurioille, joihin solut tarjoavat korjausmekanismeja.

Soluissa DNA sijaitsee useissa paikoissa riippuen organismista: eukaryooteissa tuma sisältää suurimman osan genomista, sekä mitokondriot ja chloroplastit; prokaryooteissa DNA sijaitsee ilman tumaa nucleoid-alueella. Tutkimus ja teknologiset sovellukset, kuten PCR, dna-sekvensointi ja CRISPR-geneettinen muokkaus, hyödyntävät DNAmolekyylejä. Lisäksi takutaan kiinnostusta DNA-arkistointiin sekä DNA-nanoteknologiaan, jossa DNA-molekyyleistä rakennetaan tarkasti muotoiltuja nanorakenteita.

---