CYP450vuorovaikutuksia

CYP450vuorovaikutukset tarkoittavat tilannetta, jossa kahden tai useamman lääkeaineen vaikutus farmakokinetiikkaan muuttuu CYP450-entsyymien välityksellä. Suurin osa lääkeaineista metaboloituu näiden entsyymien kautta, ja yleisimmät osallistuvat entsyymit ovat CYP3A4/5, CYP2D6, CYP2C9, CYP2C19 ja CYP1A2. Vuorovaikutukset voivat nostaa tai laskea plasmasisältöjä, mikä voi lisätä haittoja tai heikentää tehoa.

Mekanismeja ovat inhibitiot (entsyymitoiminnan estyminen), induktiot (entsyymien tuotannon lisääntyminen) sekä kilpailu substraattien sitoutumisesta. Myös geneettiset polymorfismit vaikuttavat yksilölliseen herkkyyteen. Inhibitiot voivat ilmetä nopeasti, induktiot vaativat usein päiviä–viikkoja. Vuorovaikutukset ovat usein dose- ja aikaformidonnaisia sekä riippuvat kyseisten lääkkeiden annoksista.

Käytännön esimerkkejä: CYP3A4 on erityisen merkittävä monissa vuorovaikutuksissa. Greippimehu voi estää suoliston CYP3A4:aa ja siten suurentaa joidenkin lääkkeiden pitoisuuksia. Vahvat inhibiittorit kuten ketokonatsoli, itrakonatsoli ja ritonaviiri voivat suurentaa useiden lääkkeiden pitoisuuksia; induktiot kuten rifampisiini, fenitoiini, karbamatsepiini ja St John’s wort voivat pienentää pitoisuuksia. Substraatit, joiden pitoisuus voi muuttua, sisältävät esimerkiksi statiinat (erityisesti simvastatiini), immunosuppressantit (esim. cyclosporiini), verenohennuslääkkeet (warfarin) ja monet psyykkiset lääkkeet.

Hoitokäytännöt sisältävät lääkityksen tarkastuksen, vaihtoehtoisten lääkkeiden harkinnan, annostuksen Säätöä sekä seurantaa terapeuttisten pitoisuuksien tai kliinisten merkkejä. Tietokannat ja kliiniset ohjeet auttavat riskin arvioinnissa ja ehkäisyssä.