CYP2D6variantit

CYP2D6variantit viittaavat CYP2D6-geenin perimän luonnollisiin variantteihin, jotka vaikuttavat entsyymin kykyyn metaboloida monia lääkeaineita. CYP2D6 on Maksa- ja suolenseinän cytochoome P450 -entsyymi, joka osallistuu arviolta noin viidenneksen kliinisesti käytetyistä lääkkeistä. Geenin pitkäaikaiset polymorfismit johtavat merkittäviin yksilöllisiin eroihin metabolointi-aktiivisuudessa, mikä ilmenee eri metaboliaryhmien—poor, intermediate, extensive ja ultrarapid—in fenotyypeissä. Alleelit määrittelevät entsyymin toimintaa: jotkut ovat nonfunktiivisia (esim. *3, *4, *5, *6), toiset heikentävät toimintaa, ja kopiolisäykset (duplications) voivat tehostaa toimintaa ja aiheuttaa ultrarapid-metabolisoijia. Yleisimmät normaalin toiminnan alleelit ovat esimerkiksi *1 ja *2.

Varianttien combined-haplotyppitunnukset määrittävät fenotyypin, jota käytetään lääkehoidon suunnittelussa. Eri populaatioissa esiintyy erilailla toimivia alleeleja; yleisesti ottaen Caucasialaisissa esiintyy enemmän heikkoja ja ei-toimivia variantteja, kun taas joidenkin muiden ryhmien keskuudessa havaitaan tutkimusten mukaan suurempia kopioitumisia, jotka johtavat ultrarapid-metabolismiin. Eri varianttien kokonaisuus vaikuttaa siihen, miten potilas reagoi lääkehoitoon.

Kliinisessä kontekstissa CYP2D6-varianttien tunnistus voi ohjata lääkityksen valintaa ja annostusta. Esimerkiksi codeine ja tramadol ovat prodrug-tyyppejä, jotka vaativat CYP2D6:n aktivoitumisen morfiiniksi: poor-metabolisoijilla analgesia voi olla heikkoa, kun taas ultrarapid-metabolisoijat voivat saada liiallista ja nopeasti syntetisoitua morfiinia ja kärsiä toksisuudesta. Muita lääkeryhmiä, kuten antidepressantit, antipsykootit ja beetasalpaajat, voivat vaatia annostuksen säätöä CYP2D6-aktiviteetin mukaan.

Testing ja käytännön ohjeistus perustuvat farmakogeneettisiin suosituksiin, kuten CPIC:n ja DPWG:n ohjeisiin, jotka auttavat tulkitsemaan geneettisiä tuloksia ja sovittamaan ne kliinisiin hoitosuosituksiin.