Baselviitekehysten

Baselviitekehykset ovat Basel-komitean (BCBS) kehittämiä kansainvälisiä pankkien vakavaraisuus-, likviditeetti- ja riskinhallintasääntöjä. Ne muodostavat yhtenäisen kehikon, jota suurin osa maista noudattaa, vaikka täytäntöönpano ja yksityiskohdat ovat maiden välillä eriytyneitä. Viitekehysten tavoitteena on parantaa pankkien kestävyyttä talousshokkien kohdatessa sekä lisätä riskien hallintaa ja läpinäkyvyyttä sekä kansainvälistä sääntelyn yhdenmukaisuutta.

Basel I (1988) toi minimipääomavaatimuksen riskipainotetulle taseelle, käytännössä noin 8 prosenttia pääomasta luottoriskiä vastaan.

Basel II (2004) laajensi sääntelyn kolmeen pilariin: minimipääomavaatimus riskin herkkyyden mukaan, valvontakäytäntöjen kehittäminen sekä markkinakäyttäytymisen kautta lisätty läpinäkyvyys. Sisäiset luottoluokitusmenetelmät mahdollistivat riskin mukaan räätälöidyn pääomatarpeen.

Basel III (2010–2017) vahvisti pääomavaatimuksia ja laadun sekä lisäsi likviditeetti- ja vakausmittareita, kuten likviditeettiluku (LCR) ja nettopohjaisen vakausrahoituksen (NSFR). Lisäksi otettiin käyttöön pääomapuskurit ja muita keinoja järjestelmän vastustuskyvyn parantamiseksi.

Basel IV on yleiskielessä käytetty nimi Basel III -uudistuksille, joissa tiukennettiin riskilaskentaa ja yhdenmukaistettiin sisäisten sekä standardoitujen lähestymistapojen tuloksia sekä tuotettuja tuloksia. Täytäntöönpano on maakohtainen ja tapahtuu asteittain.

Sääntelyä koskevat käytännöt ja aikataulut vaihtelevat, mutta Basel-viitekehykset tähtäävät rahoitusjärjestelmän vakauden sekä luottamuksen vahvistamiseen.