Baselviitekehykset

Baselviitekehykset ovat kansainvälisiä pankkivalvonnan standardeja, jotka Basel-komitea on laatinut. Niiden tavoitteena on vahvistaa pankkien vakavaraisuutta, riskien hallintaa sekä rahoitusjärjestelmän vakautta ja edistää valvonnan yhtenäisyyttä maailmanlaajuisesti. Viitekehykset käsittelevät pääomavaatimuksia, likviditeettivaatimuksia sekä riskien mittaus- ja raportointimenetelmiä.

Basel I esiteltiin vuonna 1988. Se asetti vähimmäispääomavaatimuksen: pankin pääoman tuli kattaa vähintään 8 prosenttia riskipainotetuista varoista (risk-weighted assets, RWA), ja painopiste oli luottoriskin hallinnassa.

Basel II julkaistiin vuonna 2004. Siinä otettiin käyttöön kolme pilariä: PilarI (minimipääoma), PilarII (valvonta) ja PilarIII (markkinavalvonta). Laskentamenetelmät tulivat riskisensitiivisemmiksi, ja sisäisiin luokituksiin perustuvat riskien mittaus sekä operatiivisen riskin huomiointi tulivat keskeisiksi.

Basel III kehitettiin finanssikriisin jälkeen. Se tiukensi pääomavaatimuksia ja lisäsi laadukkaan pääoman osuutta (erityisesti CET1), sekä käyttöön otettiin pääomapuskurit ja vakautta lisäävät vaatimukset: likviditeetti- ja vakausvaatimukset LCR (Liquidity Coverage Ratio) ja NSFR (Net Stable Funding Ratio) sekä leverage ratio.

Basel IV on termi, jota käytetään kuvaamaan Basel III -uudistusten lisäpäivityksiä, kuten tarkennettuja riskipainoja ja lattia-arvojen käyttöönottoa, vaikka kyse ei ole virallisesta nimestä.

EU:ssa Basel-standardeja on toimeenpantu CRR- ja CRD IV -lainsäädännön kautta; valvonnasta vastaa kansallinen valvontaviranomainen, esimerkiksi Suomessa Finanssivalvonta.