Basebandtekniikoista

Basebandtekniikoista viittaa signaalien käsittelyn ja siirron periaatteisiin, joissa signaali lähetetään tai käsitellään ilman tarkoituksellista kantataajuutta korkeammalla taajuudella. Käytännössä baseband tarkoittaa signaalin spektriä, joka alkaa nollasta ja ulottuu enintään käytettävän kaistanleveyden verran. Baseband-tekniikat voivat koskea sekä analogisia että digitaalisia signaaleja.

Baseband-signaalin siirto tarkoittaa, että signaali kulkee suurimmaksi osaksi alkuperäisessä muodossaan eikä sitä moduloida kantataajuudelle. Tämä on yleistä paikallisverkoissa ja lyhytaikaisissa yhteyksissä, joissa käytetään line coding -menetelmiä kuten NRZ, NRZI, Manchester tai 4B/5B. Line coding määrittelee, miten binääriinformaatio esitetään sähkökentässä ja miten kaistanleveyden rajoitukset sekä synkronointi hoidetaan. Yksinkertaiset baseband-merkinnät voidaan välittää kuparisilla kaapeleilla, kuidulla tai muulla lyhyellä, häiriöalttiilla yhteydellä.

Baseband-tekniikoita sovelletaan sekä siirtoon että signaalien käsittelyyn. Esimerkiksi Ethernetin varhaiset baseband-yhteydet (10BASE-T ja vastaavat) käyttivät baseband-signaaleja ja Manchester-enkoodausta. Digitaalissa viestinnässä baseband-käsittelyyn kuuluu signaalin analogisesta tai digitaalisen muunnosta seuraava päätöksenteko, suodatus, ohjaus ja virheiden korjaus. Modernissa radiotekniikassa baseband tarkoittaa usein signaalin rekisteröintiä ja muokkausta ennen radian kantoaaltoja, kuten digitaalinen alikantaminen, IQ-demodulointi ja digitaaliset suodattimet.

Baseband-tekniikoita käytetään laajasti LAN-verkkojen, telekommunikaation ja uusien digitaalisten järjestelmien yhteydessä sekä signaalin tallennuksessa ja käsittelyssä. Haasteina ovat ISI, häiriöt ja kaistan riittävyys, joita varten käytetään esimerkiksi pulse shapingia, tasasuuntausta sekä virheenkorjausta.