Basebandsignaalin

Basebandsignaalin tarkoitetaan signaalia, jonka taajuuskomponentit sijaitsevat pääasiassa 0 Hz:n ympärillä ja ulottuvat korkeintaan tiettyyn kaistanleveyteen B Hz. Tämä on usein alkuperäinen informaatio ennen modulaatiota tai kantasignaalin muodostamista. Esimerkkejä ovat äänisignaalit sekä digitaaliset tiedonsiirtosignaalit.

Välitysbasebandissa signaali voidaan välittää suoraan baseband-kanavalla, jolloin sen taajuudet eivät ole siirrettyä kantasignaalia. Toisinaan signaali moduloidaan kantasignaalille, jolloin muodostuu passband-signaali ja kanavalle sovellettavaa taajuutta kasvatetaan. Kaistanleveys B määrittelee signaalin suurimman taajuuskomponentin ja siten tarvittavan kanavan leveydän. Nykyjärjestelmissä baseband-signaalit voidaan rekonstruktioida oikein, kun näytteenottotaajuus on vähintään kaksi kertaa suurin taajuus, eli Nyquistin kriteerin mukaisesti.

Esimerkkejä sovelluksista: telekommunikaatiossa puhe tai musiikki voivat olla baseband-signaaleja, joilla on taajuus 0–4 kHz; digitaalisessa tiedonsiirrossa, kuten Ethernet 10BASE-T, käytetään baseband-koodausta, jolloin signaali kulkee suoraan kaapelin ilman kantasignaalia. Modulaatioon liittyy usein siirtyminen passband-signaliksi, jolloin signaali voidaan välittää suuremmilla kantataajuuksilla. Baseband-termin juuret viittaavat signaalin vähäkantaisuuteen ja alkuperäisen informaatioalueen esiintymiseen ilman peilaamista tai siirtämistä korkeammalle taajuudelle.