Autotrofitit

Autotrofitit ovat organismeja, jotka pystyvät tuottamaan orgaanista ainetta epäorgaanisista lähtöaineista ja käyttämään energianlähteenään valoa tai epäorgaanisten aineiden hapettamista. Ne toimivat elämän perustuottajina ekosysteemeissä, ja niiden tuotanto muodostaa perustan ravintoverkoille sekä ylläpitää ilmakehän hiilidioksiditasoa.

Autotrofitit jaetaan pääasiassa kahteen ryhmään: fotoautotrofitit, jotka käyttävät auringon energiaa fotosynteesissä, sekä chemoautotrofitit, jotka saavat energiansa epäorgaanisten yhdisteiden hapettamisesta. Esimerkkejä fotoautotrofeista ovat kasvit, levät ja syanobakteerit. Chemoautotrofitteja ovat muun muassa eräät bakteerit ja arkeat, jotka hapettavat vety- sulfidia, ammoniakkia tai rautaa energian lähteenä; näitä esiintyy erityisesti syvissä merenalaisissa venttiileissä ja muissa epätyypillisissä elinympäristöissä.

Autotrofitien hiilen sitoutuminen tapahtuu useilla kiertoilla. Calvin-sykli on yleisin fototrofien hiilen sitomismekanismi, kun taas jotkut chemoautotrofitit käyttävät käänteistä TCA-sykliä tai hydroksypropionaatin kiertoa. Nämä reitit mahdollistavat CO2:n muuttamisen biomassa.

Autotrofitit ovat ensisijaisia tuottajia, jotka tuottavat orgaanista ainesta kulkijoille ja vapauttavat happea fotosynteesin kautta. Ne esiintyvät maaperässä, makeissa vesissä sekä meri- ja äärimmäisissä ympäristöissä kuten kuumissa lähteissä ja syvänmeren venttiileissä. Niiden monimuotoinen metaboliitti- ja ekologi merkitys on keskeinen sekä ekosysteemien toimivuudelle että maapallon hiilikierron dynamiikalle.