Antimikrobilääkeresistenssin

Antimikrobilääkeresistenssi, tunnettu myös antibioottiresistenssinä, on ilmiö, jossa mikro-organismit, kuten bakteerit, virukset, sienet ja loiset, kehittävät vastustuskyvyn antimikrobisille lääkkeille, jotka aiemmin tehosivat niihin. Tämä tarkoittaa, että infektiot, jotka aiheutuvat näistä resistentteistä mikro-organismeista, ovat vaikeammin tai mahdottomasti hoidettavissa perinteisillä lääkkeillä. Antimikrobiresistenssin kehittyminen on luonnollinen evoluutioprosessi, mutta sen nopeutuminen on suurelta osin ihmisen toiminnan seurausta.

Yleisimmät syyt antimikrobilääkeresistenssin leviämiseen liittyvät lääkkeiden väärinkäyttöön ja ylikäyttöön sekä ihmisillä että eläimillä. Esimerkiksi antibioottien määrääminen virustartuntoihin, joihin ne eivät tehoa, tai hoitojen ennenaikainen lopettaminen edistävät resistenttien kantojen syntymistä. Lisäksi huono hygienia ja valvontatoimien puutteet terveydenhuollossa ja elintarviketuotannossa helpottavat resistenttien mikrobien leviämistä ihmisten välillä ja ympäristössä.

Antimikrobilääkeresistenssi on merkittävä globaali terveysuhka. Se voi johtaa pidempiin sairastumisjaksoihin, lisääntyneisiin kuolleisuustilastoihin, korkeampiin terveydenhuoltokustannuksiin ja vaikeampiin leikkauksiin ja syöpähoitoihin, jotka kaikki edellyttävät tehokkaita antibiootteja infektioiden ehkäisyyn ja hoitoon. Tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan monenlaisia toimia, kuten antimikrobien käytön optimointia, uusien lääkkeiden kehittämistä, tartuntatautien torjuntaa ja kansainvälistä yhteistyötä.