Antifibrinolyyttiset

Antifibrinolyyttiset aineet ovat lääkkeitä, jotka estävät fibriinin hajoamista eli fibrinolyyysiä. Fibrinolyyysi on normaali fysiologinen prosessi, jossa verihyytymät hajoavat. Kun fibrinolyyysi on liian aktiivista, se voi johtaa liialliseen verenvuotoon. Antifibrinolyyttiset aineet auttavat estämään tätä liiallista hajoamista.

Yleisimpiä antifibrinolyyttisiä aineita ovat traneksaamihappo ja aminokapronihappo. Ne toimivat estämällä plasminogeeniä muuttumasta plasmiiniksi. Plasmiini on entsyymi, joka hajottaa fibriiniä. Estämällä plasmiinin muodostumista antifibrinolyyttiset aineet vähentävät fibriinin hajoamista ja siten stabiloivat verihyytymiä.

Antifibrinolyyttisiä aineita käytetään useissa kliinisissä tilanteissa. Niitä voidaan käyttää vähentämään verenvuotoa leikkausten aikana ja sen jälkeen, erityisesti leikkauksissa, joissa verenvuotoriski on suuri, kuten sydänleikkauksissa tai lonkan tekonivelleikkauksissa. Niitä käytetään myös vakavan traumaperäisen verenvuodon hoidossa ja tiettyjen verenvuotohäiriöiden, kuten perinnöllisen angioödeeman, oireiden hallinnassa. Lisäksi niitä voidaan käyttää vähentämään nenäverenvuotoa tai kuukautisverenvuotoa.

Vaikka antifibrinolyyttiset aineet ovat yleisesti ottaen turvallisia, niihin liittyy joitakin haittavaikutuksia. Yleisimpiä ovat pahoinvointi, oksentelu ja ripuli. Harvinaisempia, mutta vakavampia haittavaikutuksia voivat olla veritulppien muodostuminen, erityisesti henkilöillä, joilla on taipumusta veritulppiin. Siksi antifibrinolyyttisten aineiden käyttö vaatii aina lääkärin arviota ja valvontaa.