antifibrinolyyttisiä

Antifibrinolyyttisiä aineita ovat hemostaattisia lääkkeitä, jotka estävät fibrinolyysiä eli fibriinihyytymän hajoamista. Niiden päämäärä on säilyttää jo muodostunut hyytymä pitkään, eikä ne siten lisää hyytymien muodostumista suoraan. Ne toimivat estämällä plasmiinin muodostumista tai toiminnan fibrinillä.

Yleisimmät antifibrinolyyttiset aineet ovat traneksamihappo (tranexamic acid, TXA) ja ε-aminokapronihappo (ε-aminocaproic acid, EACA). Aprotiniinin käyttö on vähentynyt turvallisuusriskiensä vuoksi. Mekanismiltaan ne ovat lysiinianalogeja, jotka estävät plasmiinin sitoutumisen fibrinille ja/plasminogeenin aktivoitumisen, jolloin fibrin hajoaminen hidastuu.

Käyttökohteita ovat muun muassa kirurgiset toimenpiteet ja hammas- ja suun alueen toimenpiteet, joihin liittyy runsas verenvuoto; raskas kuukautisvuoto (menorragia); postpartum-verenvuodon ehkäisy ja hoito; sekä joissain tapauksissa verenvuototaipumusten hallinta leikkausten yhteydessä. TXA voidaan antaa suonensisäisesti, suun kautta tai paikallisesti toimenpiteen mukaan.

Turvallisuus ja haittavaikutukset: antifibrinolyyttisiä käytetään varoen, sillä ne voivat lisätä tromboembolian riskiä potilailla, joilla on aktiivinen veritulppataipumus tai disseminoitunut laskimotukos. Yleisiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu ja harvinaisissa tapauksissa suurina annoksina kouristukset. Munuaisten toimintakyky vaikuttaa annoksen säätöön.

Ohjeistus ja käytäntö: näitä aineita käytetään lyhytaikaisissa perioperatiivisissa tai postpartums-hoidossa sekä tietyissä vuotoriskitilanteissa ohjeiden mukaan. Kansainväliset ohjeistukset korostavat TXA:n hyötyjä postpartum verenvuodon hoidossa sekä menorragian hoitokontestissa.