Antibiootti

Antibiootti on aine, jolla on bakteereita vastaan joko bakteriostaattinen eli kasvua estävä, tai bakteriisidinen eli bakteerien tappava vaikutus. Ne ovat tarkoitettu bakteeri-infektioiden hoitoon ja niitä määrätään yleensä lääkärin toimesta. Ne eivät yleensä tehoa viruksiin, kuten vilustumiseen tai influenssaan, eikä niiden käytöstä tule aiheuttaa antibioottiresistenssiä.

Vaikutusmekanismien mukaan antibiootteja voidaan pitää useissa pääryhmissä. Beeta-laktaamit, kuten penisilliinit ja kefalosporiinit, estävät bakteerien soluseinän rakennuspalikoiden syntetisointia ja voivat olla sekä bakteriostaattisia että bakteriisidisiä riippuen bakteerista. Makrolidit, tetrasykliinit ja klindamysiini vaikuttavat proteiinisynteesiin ja ovat usein bakteriostaattisia. Aminoglykosidit ovat pääasiassa bakteriisidisiä. Fluorokinolonit ja rifampisiini estävät nukleiinihappojen tai RNA:n synteesiä, ja sulfonamidit sekä trimetopriimi estävät bakteerien folaatin tuotantoa. Yleensä jokainen lääke-ryhmä sopii tietynlaisiin bakteeri-infektioihin, ja useimmat antibiootit ovat tehokkaimpia tietyissä tilanteissa.

Käyttö ja turvallisuus: Antibiootteja saadaan vain lääkärin määräyksellä, ja hoito pitäisi suorittaa loppuun saakka, ellei lääkäri toisin nitä. Haittavaikutuksia ovat allergiset reaktiot, ruoansulatuskanavan oireet ja harvemmin C. difficile -infektiot sekä vuorovaikutukset muiden lääkkeiden kanssa. Liiallinen tai virheellinen käyttö edistää antibioottiresistenssin kehittymistä, mikä heikentää hoitovaihtoehtoja tulevaisuudessa.

Historia: Antibioottien kehitys alkoi 1920-luvulla, ja penisilliini osoittautui ratkaisevaksi 1940-luvulla. Sen jälkeen on kehitetty lukuisia lääkeaineita eri bakteeriryhmille, mutta vastustuskyky on jatkuva haaste.