Antibioottien

Antibiootit ovat lääkeaineita, jotka estävät bakteerien kasvua tai tappavat ne. Ne eivät vaikuta viruksiin, joten niitä käytetään vain bakteeri-infektioihin eivätkä yleisiin virustautiin. Käytön tarkoituksena on hoitaa todellisia infektioita ja joissain tapauksissa ehkäistä infektioita kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä. Hoitoa suunnitellaan oireiden, diagnoosin ja bakteerin herkkyyden perusteella.

Antibiootit voivat olla bakteerien kasvua estäviä (bakteriostaattisia) tai suoraan tappavia (bakterisidisiä). Niillä on erilaisia kohdemekanismeja: esimerkiksi soluseinän synteesin estäminen beetalaktamien ryhmässä (penisilliinit, kefalosporiinit), proteiinisynteesin estäminen (makrolidit, tetrasykliinit, aminoglykosidit, klindamisiini), nukleiinihapon synteesin estäminen fluorokinoloneilla ja rifamysiinilla sekä folaatin synteesin estäminen sulfonamidien ja trimetopriimin yhdistelmillä. Luokkiin kuuluvat muun muassa penisilliinit, kefalosporiinit, makrolidit, tetrasykliinit, fluorokinolonit, sulfonamidit/trimetopriimi ja glykopeptidit kuten vancomysiini.

Resistenssi tarkoittaa bakteerien kykyä selviytyä antibiootista. Se kehittyy muun muassa mutaatioiden, entsyymien hajotuskyvyn tai kuljetusmekanismien muutosten kautta. Liiallinen tai epäasianmukainen käyttö sekä liian lyhyet hoitoajat lisäävät resistenssin riskiä. Terveydenhuollossa painotetaan oikean antibiootin valintaa, lyhyempiä ja tarkasti määrättyjä hoitoaikoja sekä reseptiperusteista, harkittua käyttöä.

Turvallisuusnäkökohdista huomioidaan mahdolliset allergiset reaktiot, ruoansulatuskanavan häiriöt ja harvinaisemmat vakavat haittavaikutukset. Joidenkin antibioottien käytöstä on raskauden ja lasten kehityksen sekä yhteisvaikutusten vuoksi syytä keskustella lääkärin kanssa.