Antibiootit

Antibiootit ovat lääkeaineita, joita käytetään bakteeri-infektioiden hoitoon ja joiden tarkoitus on estää bakteerien kasvu tai tappaa niitä. Ne eivät tehoa viruksiin, joten yleisnimiin kuten flunssa tai muut virustartunnat antibioottikuuri ei yleensä auta. Käyttöohjeet ja annostus määräytyvät bakteerin tyypin, infektion vakavuuden sekä potilaan terveydentilan mukaan.

Antibioottien toimintaperiaatteet vaihtelevat: jotkut estävät bakterien solukalvon rakentumista, toiset estävät proteiinisynteesiä, kolmannet nopeuttavat bakteerien DNA:n replikaatiota tai estävät folaatin (folaattisynteesin) muodostumista. Yleisimmät ryhmät ovat beetalaktaamit (esim. penisillinit ja cephalosporinit), makrolidit, tetrasykliinit sekä fluorokinoloni- ja muut aineet. Osa antibiooteista on laajakirjoisia ja jotkut kapeakirjoisia, ja valinta perustuu yleensä infektion aiheuttajaan sekä sen herkkyysvaiheeseen.

Käyttöön liittyy rajoituksia ja riskitekijöitä. Antibiootteja ei tule käyttää lieviin tai viruksiin liittyviin sairauksiin ilman lääkärin arviota, ja hoito tulisi noudattaa loppuun asti, vaikka oireet helpottuisivatkin. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat allergiset reaktiot, ruoansulatuskanavan häiriöt sekä harvinaisissa tapauksissa superinfektiot kuten C. difficile -peräiset suolistoinfektiot.

Vastustuskyky antibiooteille kehittyy bakteerien muuttuessa tai hankkimalla vastustuskykyisiä geenejä. Tämän vuoksi antibioottien asianmukainen käyttö ja antibioottityöskentelyn ohjaaminen lääketieteen periaatteisiin (antibiotic stewardship) ovat keskeisiä. Ruoan- ja eläintuotannon antibioottien käyttö sekä ympäristöhaitat voivat kiihdyttää vastustuskyvyn kehittymistä, minkä vuoksi niitä säädellään ja seurataan tarkasti. Tutkimus jatkuu uusien vaihtoehtojen ja tutkimusmenetelmien kehittämiseksi.