superinfektiot

Superinfektio, eli toissijainen infektio, on uuden infektion kehittyminen olemassa olevan infektion päälle tai sen aikana. Se syntyy usein antibioottihoidon tai immuunijärjestelmän heikkenemisen seurauksena, jolloin normaalin mikrobiotan tasapaino järkenee ja toinen patogeeni voi vallata tilaa. Superinfektiot voivat kohdata missä tahansa elimessä ja voivat pahentaa oireita sekä vaikeuttaa hoitoa.

Yleisimmät syyt ovat antibioottihoito ja immunosuppressio, mutta riskitekijöitä ovat myös sairaalaympäristö ja pitkäaikainen hoito. Tyypillisiä toissijaisia infektioita ovat Clostridioides difficile -infektio antibioottien jälkeen sekä kandidaasinfektiot (esim. Candida albicans). Bakteeri-infektioissa tavataan esimerkiksi Staphylococcus aureus (MRSA), Pseudomonas aeruginosa ja enterokokit. Mekanismeina ovat dysbioosi, uuden patogeenin valinta ja heikentynyt kudostekijä sekä puolustuskyvyn tila.

Diagnoosi perustuu kliiniseen epäilyyn sekä laboratori- ja kuvantamistutkimuksiin. Epäily kasvaa, jos tila ei parane odotetusti tai uusi oire ilmaantuu hoidon aikana. C. difficile -infektio todetaan toksinien määrityksen tai PCR-testin avulla; muut infektiot havaitaan kulttuurilla tai molekyylitesteillä, ja tarvittaessa kuvantaminen tukee diagnoosia.

Hoito räätälöidään löydösten mukaan. Keskeistä on lopettaa tai muuttaa tarpeettomia laajoja antibiootteja ja aloittaa kohdennettu hoito patogeenin mukaan. Sairaalaympäristössä korostuvat infektioiden torjunta ja tukevat hoidot. Ennaltaehkäisy perustuu harkittuun antibioottien käyttöön, hyvään käsihygieniaan ja potilashoidon perushygieniaan sekä infektiotilanteiden asianmukaiseen eristykseen. Probiottien hyödyllisyys vaihtelee, eikä sitä pidetä yleisenä suosituksena kaikille potilaille.