antibioottihoidon

Antibioottihoito on bakteeri-infektioiden hoitoon käytettävien antibioottien käyttö. Sen tavoitteena on tappaa tartunnan aiheuttavat bakteerit tai estää niiden kasvu, jolloin sairaus paranee nopeammin ja komplikaatiot vähenevät. Se ei tehoa viruksiin, eikä sitä tulisi käyttää heidän hoitoonsa.

Periaatteet: hoito suunnataan mahdollisimman kapealla spektrillä, kun bakteerin aiheuttaja on tiedossa tai sille on todennäköinen epäily. Aluksi voi olla empirinen hoito epävarmoissa tapauksissa. Saatuaan mikrobiologiset tulokset hoitoa voidaan tarkentaa (de-eskalointi) ja kaventaa antibioottikirjoa. Valinta riippuu infektion sijainnista, vakavuudesta, potilaan iästä, raskaudesta, allergioista sekä munuaisten ja maksan toiminnasta. Annostus ja reitti (suun kautta tai laskimointi) määräytyvät tilanteen mukaan; pyritään käyttämään suun kautta annosteltavaa lääkettä aina kun mahdollista.

Kesto ja seuranta: lyhyin tehokas hoito on usein 5–7 päivää lievissä infektioissa, mutta vakavammissa tai kroonisesti tarttuvissa infektiioissa hoitoa voidaan pidentää yksilöllisesti. Hoidon aikana seurataan paranemista sekä mahdollisia haittavaikutuksia. Kun mikrobiologiset tulokset valmistuvat, hoitoa voidaan muuttaa vastaamaan todellista syytä.

Haitat ja vastustuskyky: antibiootit voivat aiheuttaa haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia, allergisia reaktioita ja suolistomikrobiston muutoksia. Yli- tai väärinkäyttö edistää antibioottiresistenssiä, minkä vuoksi hoitoa annetaan harkiten, lyhyydetään tarvittaessa ja kavennetaan spektriä aina kun mahdollista. Antibioottihoito on osa laajempaa infektiotautien hallintaa ja lääketiedettä, jossa käyttöä ohjaavat hoitosuositukset ja potilaan yksilölliset tarpeet.