Anodisointi

Anodisointi on elektrolyyttinen pintakäsittely, jossa metallin pinnalle kasvatetaan kontrolloitu oksidikerros. Yleisimmin sitä käytetään alumiinille, mutta menetelmää voidaan soveltaa myös magnesiumille, titaaniin ja joillekin terästen lajeille. Oksidikerros parantaa pinnan korroosiosuojausta, kulutuskestävyyttä sekä antaa mahdollisuuden väri- ja koristepinnatoiminnoille. Anodointi perustuu siihen, että kappale toimii elektrodiirroksessa anodina ja pinnalle muodostuu metallin oksidista kerros liuoksessa.

Prosessi ja kerroksen ominaisuudet. Anodisointia varten kappale upotetaan elektrolyyttiseen ratkaisuun, jonka koostumus riippuu menetelmästä. Yleisimmissä alumiinianodisoinnissa käytetään rikkihappo- tai oksalihappopohjaisia elektrolyyttejä, joiden lämpötila on tavallisesti 15–25 °C. Virran tiheys ja käsittelyn aika määräävät oksidikerroksen paksuuden, joka tyypillisesti vaihtelee noin 5–25 mikrometrin tavallisessa anodoinnissa; kovaan anodointeihin ja käyttötarkoituksiin kehittyneissä prosesseissa kerros voi olla paljon paksumpi. Kerros on alttiimpi vesipitoisuudelle ja onpäin pakohuoltoreaktioita.

Väri- ja pintakäsittelyt. Oksidikerros on luonteeltaan poroittunut, minkä vuoksi sitä voidaan värjätä perehdyttämällä pigmenttejä tai metalliyhdisteitä sisälle sireeniin. Yleisin tapa on värjäys, jota seuraa sulkemisvaihe (sealing), jolloin porat sulkeutuvat ja parantuvat kosteutta sekä kulutusta vastaan. Sealed-kerrost ovat vähemmän läpinäkyviä ja niillä on parempi säänkestävyys.

Esimerkkejä käyttökohteista. Anodisointia käytetään laajasti rakennus- ja kulkuneuvoteollisuudessa sekä elektroniikka- ja ilmailualalla; se parantaa ulkonäön lisäksi kestävyyttä ja, joissain tapauksissa, eristävyyttä. Toimenpide on yleisesti käytetty metallin itsensä luonteen mukaan.

Ympäristö ja turvallisuus. Prosessit tuottavat jäte- ja huoltolietteitä, joita on käsiteltävä asianmukaisesti. Kattava prosessinhallinta varmistaa sekä laadun että ympäristövaikutusten hallinnan.