Anestesialääkkeet

Anestesialääkkeet ovat lääkeaineita, joita käytetään anestesian aikaansaamiseen ja ylläpitoon kirurgisissa, diagnostisissa ja joissain kivunhoitotilanteissa. Niitä jaetaan yleisanesteetteihin, paikallis- ja alueanesteetteihin sekä sedatiivisiin ja analgeettisiin aineisiin, joita voidaan käyttää yksin tai yhdistelminä potilaan turvallisuuden ja kivunhallinnan optimoimiseksi.

Yleisanesteetit aiheuttavat tietoisuuden menetyksen, kiputtomuuden ja muistamisen eston. Ne voivat olla inhalaatiolääkkeitä, kuten sevofluraani, desfluraani ja isofluraani, tai laskimonsisäisiä, kuten propofoli, tiopentaali, etomidaat ja ketamiini. Anestesian induktio ja ylläpito tapahtuvat potilaan hengityksen ja verenkierron jatkuvalla valvonnalla, ja potilas herätetään toimenpiteen päättyessä.

Paikalliset anestesialääkkeet estävät kipua tietyllä alueella. Yleisiä esimerkkejä ovat lidokaiini, buprivakaiini ja ropivakaiini. Ne voivat antaa lyhytaikaisen tai pitkäkestoisen puudutuksen injektion avulla. Alueanesteksejä ovat spinaali- ja epiduraalipuudutukset sekä perifeeriset hermopäätteiden puudutukset, joita käytetään esimerkiksi raajaoperaatioissa ja synnytyksessä.

Sedatiiviset ja analgeettiset aineet täydentävät yleisanestesiaa tai paikallis-/alueanestesiaa. Käytettyjä voivat olla bentsodiatsepiinit, opioidi-analgeetit sekä alfa-2-agonistit kuten dexmedetomidi. Niiden tarkoituksena on rauhoittaa potilasta, hallita kipua ja varmistaa vakaat hengitys- ja verenkiertolukemat.

Turvallisuus ja valvonta ovat olennaisia: potilas on jatkuvassa monen sarjan monitoroinnissa, ja anestesiologi vastaa hengitys-, hapetus- ja verenkiertoelinten tilasta sekä tarvittaessa elintoimintojen tukemisesta. Haittavaikutuksia voivat olla hengitys- ja verenpaineen muutokset, pahoinvointi, oksentelu sekä harvinaisemmat kuten malignant hyperthermia, joka vaatii nopeaa tunnistusta ja hoitoa. Valinnat perustuvat potilaan terveydentilaan, sairauksiin sekä suunnitellun toimenpiteen luonteeseen.