Aktiviteettikäyttäytymisen

Aktiviteettikäyttäytyminen on käsite, jolla tarkoitetaan sitä, miten yksilö osallistuu erilaisiin toimintoihin ja miten hän suorittaa niitä arjen, vapaa-ajan ja työn kontekstissa. Siihen sisältyvät sekä toiminnan valinta että sen toteuttamisen tapa, keston, säännöllisyyden ja mahdollisen lopettamisen ilmiöt. Aktiviteettikäyttäytymisen ymmärtäminen kuvaa ihmisen hyvinvointia, toimintakykyä ja sosiaalista osallisuutta.

Tutkimuksessa ja käytännön työssä aktiviteettikäyttäytyminen voidaan arvioida muun muassa itseilmoitusmittareilla (päiväkirjat, ajankäyttömittarit), havainnoinnilla sekä passiivisilla mittauksilla kuten kiihtyvyysanturien avulla. Näiden menetelmien avulla voidaan kartoittaa esimerkiksi ajankäytön jakaumaa, aktiviteettien monipuolisuutta ja rajoitteita.

Usealla alalla korostuu aktiviteettikäyttäytymisen merkitys. Gerontologiassa ja kuntoutuksessa sen tarkoitus on tukea toimintakykyä ja sosiaalista osallistumista; psykologiassa tarkastellaan motivaatiota, itsemääräämistä ja mielialaa; julkisessa terveydessä pyritään edistämään elämänlaatua ja terveyttä lisäten ihmisille mahdollisuuksia osallistua mielekkäisiin aktiviteetteihin.

Lähestymistavat kuten aktiviteettiteoria ja käyttäytymisen muutoksen malli ovat tarjonneet keinoja ymmärtää ja ohjata aktiviteettikäyttäytymistä. Yksilöllinen suunnittelu huomioi terveys, kyvyt, motivaatio sekä ympäristön esteet ja mahdollisuudet.