Aksonitele

Aksonitele (aksonin terminaalit) ovat aksonin päissä sijaitsevia presynaptisia päätteitä, jotka muodostavat kemiallisen synapsin vastaanottavan solun kanssa. Niiden tehtävänä on välittää hermoimpulssi kemiallisen viestinnän kautta vapauttamalla neurotransmittereita synaptiseen kammioon, josta ne vaikuttavat postsynaptiseen soluun.

Rakenteeltaan aksonitele sisältävät synaptisia vesikkeleitä, mitokondrioita sekä cytoskeletin rakenteita. Aktiivivyöhyke koostuu proteiineista, kuten SNARE-kompleksin osista (syntaxin, SNAP-25, VAMP/synaptobrveeni) sekä muista CAZ-komponenteista, jotka mahdollistavat vesikkelien fuusion presynaptisen kalvon kanssa. Joillakin alueilla terminaaleja on runsaasti ja ne voivat muodostaa neuromuskulaarisen liitoksen; toisaalta keskushermoston synapseissa ne voivat olla pienempiä ja hajautettuja.

Toiminta alkaa toimintapotentiaalin saavuttua aksonin terminaalissa. Depolarisaatio avaa voltage-gated Ca2+-kanavat, jolloin Ca2+-ionit virtaavat sisään ja käynnistävät vesikkelien fuusionaation presynaptisen kalvon kanssa. Vapautuneet neurotransmitterit diffundoituvat synaptiseen rakoon ja sitoutuvat postsynaptisen solun reseptoreihin, jotka voivat olla ionotrooppisia tai metabotrooppisia. Tämä johtaa EPSP- tai IPSP-vasteisiin ja lopulta voi aiheuttaa solussa uuden toimintapotentiaalin.

Vesikkelien kiertoa säädellään endosytoosin kautta: vapautumisen jälkeen vesikkelit palautuvat kalvoon ja uusiokäytetään. Vesikkelivarastoja ovat readily releasable pool, recycling pool sekä reserve pool, jotka mahdollistavat nopean ja jatkuvan signaalin välittämisen muutaman millisekunnin–useiden sekuntien ajan riippuen synapsin tyypistä.

Aksonitele ovat keskeisiä sekä keskushermoston että perifeerisen hermoston synapsien toiminnassa. Niiden plastisuus muovaa oppimista ja muistia, ja toimintahäiriöt aksoniteleissa liittyvät useisiin neurologisiin sairauksiin.