neurotransmittereita

Neurotransmittereita ovat hermosolujen välisessä viestinnässä käytettäviä kemiallisia välittäjäaineita. Ne vapautuvat presynaptisesta solusta synapsirakoon rakkuloista ja sitoutuvat postsynaptisten solujen reseptoreihin, mikä muuttaa vastaanottavan solun sähköistä tilaa tai käynnistää solunsisäisiä signaaliketjuja. Neurotransmittereita on sekä keskushermostossa että ääreishermostossa.

Erilaiset neurotransmitterit voivat olla eksitatorisia, inhiboivia tai modulaarisia. Tärkeimpiin esimerkkeihin kuuluvat glutamaatti (yleisin eksitatorinen), GABA (yleisin inhiboiva), asetyylikoliini, dopamiini, serotoniini ja noradrenaliini. Ne eroavat syntetisointitavoiltaan, varastoinniltaan ja vaikutustavoiltaan sekä reseptorityypeiltään (esim. ionotrooppiset ja metabotrooppiset reseptorit).

Viesti katkeaa, kun neurotransmitteri poistuu synapsiraosta joko takaisinoton kautta presynaptiseen soluun, hajotetaan entsyymisesti (esim. asetyylikoliini asetyylikoliiniesteraasin avulla) tai diffundoituu pois. Tämä dynaaminen säätely on olennaista hermoverkkojen toiminnalle ja synaptiselle plastisuudelle, joka alusta muistin ja oppimisen prosesseille.

Neurotransmitterien epätasapainot liittyvät moniin neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin, kuten Parkinsonin taudissa, masennuksessa ja skitsofreniassa. Monet lääkkeet vaikuttavat niiden toimintaan agonisteina, antagonisteina tai takaisinoton estäjinä, mikä tekee niistä keskeisiä kohteita sekä tutkimuksessa että kliinisessä hoidossa.