Aivovamman

Aivovamma on aivojen rakenteellisen tai toiminnallisen vaurion yleinen termi. Se voi johtua traumasta, hapenpuutteen tai verenkierron häiriöstä sekä muista sairauksista, jotka vaikuttavat aivoihin. Traumatic brain injury (TBI) on yleisin muoto ja syntyy, kun aivot vahingoittuvat ulkoisen iskun, onnettomuuden tai muun traumaattisen vaikutuksen seurauksena.

Aivovammat jaotellaan lieviin, kohtalaisiin ja vaikeisiin sen mukaan, kuinka pahasti aivot vaurioituivat ja miten pahoja oireet ovat. Lievä aivovamma voi aiheuttaa ohimenevää sekavuutta tai muistikatkon, kun taas vaikea vamma voi johtaa tajunnanmenetykseen tai kriittiseen tilaan.

Suurimmat riskitekijät ovat putoamat, auto-onnettomuudet, liikuntavammat ja pahoinpitelyt. Aivovammat voivat aiheutua sekä ulkoisesta iskusta että ilman selkeää iskua, esimerkiksi diffuusi aksonivaurio, hapenpuutteen aiheuttama vaurio tai verenvuoto.

Oireet vaihtelevat: tajunnan tilan muutokset, muistiongelmat, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu, tasapaino- ja koordinaatiohäiriöt sekä näkö- ja kuulohäiriöt sekä käyttäytymisen tai kognitiivisen toiminnan muutokset.

Diagnostisessa arvioinnissa käytetään ensiksi kliinistä arviointia ja Glasgow Coma Scale (GCS) -arviointia. Kuvantaminen, kuten pään tietokonetomografia (CT) tai MRI, sekä neuropsykologiset testit auttavat määrittämään vamman laajuuden ja seurannan tarvetta.

Hoito vaihtelee vamman vakavuuden mukaan. Ensiapua ja sairaalahoitoa, kallonpaineen seurantaa sekä mahdollisia kirurgisia toimenpiteitä tarvitaan joissakin tapauksissa. Kuntoutus, mukaan lukien fysioterapia, puhe- ja toimintaterapia sekä kognitiivinen rehabilitointi, on usein tärkeä osa toipumista.

Ennuste riippuu vamman vakavuudesta, iästä, aiemmasta terveydestä ja saatavilla olevasta hoidosta. Monet toipuvat täysin tai osittain, mutta joillakin voi jäädä pitkäaikaisia oireita. Ennaltaehkäisy kehittyy turvavarusteiden käytön, kuten kypärien, sekä liikenneturvallisuuden ja työmaakäytäntöjen parantamisen kautta.

---