liikuntavammat

Liikuntavammat ovat vammoja, jotka johtuvat fyysisestä aktiivisuudesta, harjoittelusta tai urheilusta. Ne voivat olla äkillisiä traumoja, kuten nyrjähdyksiä, venähdyksiä, murtumia ja sijoiltaan menoja, tai ylikuormitusvammoja, kuten rasitus- ja tendinopatioita. Suurin osa liikuntavammoista on lieviä ja paranevat asianmukaisella hoidolla sekä riittävällä palautumisella.

Yleisimmät liikuntavammat voivat kohdistua niveliin, jänteisiin ja lihaksiin. Esimerkkejä ovat nilkan nyrjähdykset, polven kiertoliuskarevat, olkapään vammoja, akillesjänteen ongelmat sekä jalkaterän ja lonkan alueen rasitusvammat. Ylikuormitusvammat kehittyvät vähitellen liiallisesta tai virheellisestä kuormituksesta, ilman hTKireä akuutin trauman tuntua.

Syytekijöitä ovat aiemmat vammat, huono harjoittelun suunnittelu, liian nopea kuormituksen lisääminen, epäasianmukainen tekniikka, lihas- tai liikkuvuusrajat sekä epätasapainoinen palautuminen. Yksilötasolla ikä, sukupuoli ja nivelten rakenteelliset piirteet vaikuttavat mahdolliseen vammariskiin sekä urheilulajin luonteeseen.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, kliinisiin tutkimuksiin sekä kuvantamiseen (kudosalueesta riippuen röntgen-, MRI- tai ultraäänitutkimukset). Hoito alkaa usein akuutissa vaiheessa jäädyttämisellä tai kylmähoidolla, kompressionilla ja kohoasennolla, sekä kivunlievityksellä. Lievissä vammoissa riittää lepo ja kuntoutus; vakavammissa tapauksissa käytetään fysioterapiaa, tarvittaessa immobilisaatiota ja yksilöllistä paluuta rajattiin.

Ennuste on yleisesti hyvä, mutta toistuvat vammat voivat lisätä pitkäaikaisen oireilun riskiä. Ennaltaehkäisyyn kuuluu asianmukainen lämmittely, progressiivinen harjoittelu, tekniikan ja lihashuollon parantaminen sekä asianmukainen varustus ja riittävä palautuminen.