kivunlievityksellä

Kivunlievitys tarkoittaa toimenpiteiden ja hoitomuotojen kokonaisuutta, jolla kipua vähennetään, kipuun liittyvää toimintakyvyn rajoitusta lievitetään ja elämänlaatua parannetaan. Kivunlievityksen tavoitteena on sekä oireiden hallinta että kilpajuoksun kaltaisten estojien vähentäminen päivittäisessä toiminnassa. Hoitoa suunniteltaessa huomioidaan kipun laatu, kesto, aiheuttaja sekä potilaan yleinen terveydentila ja mieliala.

Kivunlievitys toteutetaan usein multimodaalisti, yhdistäen sekä lääke- että ei-lääkehoitoja sekä yksilöllistä räätälöintiä. Kipua arvioidaan systemaattisesti, ja hoitoa seurataan potilaan kokemuksiin sekä toimintakyvyn muutoksiin perustuen.

Lääkkeellisiä keinoja ovat esimerkiksi perusanalgeetit kuten parasetamoli, tulehduskipulääkkeet, lievemmät opioidit sekä adjuvantti- ja neuromodulaattorilääkkeet. Ei-lääkkeellisiä keinoja voivat olla fysioterapia, liikunta- ja toimintaterapia, jäähdytys- tai lämmityshoidot, rentoutus- ja hengitysharjoitukset sekä psykologiset menetelmät kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia. Joissakin tilanteissa käytetään invasiivisia kivunlievitysmenetelmiä, kuten alueellisia puudutuksia tai muita kivunlievitysmenetelmiä sekä kirurgista tai radiologista hoitoa, jos niillä on asianmukainen tarve.

Kivunlievitys on erityisen tärkeää palliatiivisessa ja end-of-life-hoidossa sekä kroonisessa kivussa, jossa tavoitteena on pitkäkestoinen oireiden kontrolli ja elämänlaadun säilyttäminen. Haasteita ovat yksilölliset vasteet, haittavaikutukset sekä tarve koordinoidulle, moniammatilliselle hoito- ja seuranta­mallille.