puudutuksia

Puudutuksia ovat lääketieteellisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää kipu ja tunto toimenpiteen aikana. Puudutukset voivat olla paikallisia tai aluepuudutuksia, ja ne toteutetaan usein puudutusainetta injektoimalla lähelle hermoja tai hermorunkoa.

Paikallinen puudutus vaikuttaa vain pienen alueen tuntoon, esimerkiksi hammashoidossa, iho- tai pienissä kirurgisissa toimenpiteissä. Aluepuudutukset kattavat suuremman kehon alueen, kuten raajan tai lantion alueen. Tällöin puudutus voidaan saavuttaa erilaisilla tekniikoilla, kuten periferisen hermon aluepuudutuksella, epiduraali- tai spinaalipuudutuksella sekä valikoitujen hermojuurten ympärille annettavalla puudutuksella.

Aineet ja antaminen: yleisimmin käytettyjä paikallispuudutusaineita ovat lidokaiini, bupivakaiini ja ropivakaiini. Ne voivat antaa vaikutuksen lyhyemmissä tai pidemmissä ajanjaksoissa riippuen aineesta ja mahdollisista lisäaineista (esim. adrenaliinia, joka pidentää vaikutusaikaa). Puudutusta voidaan antaa ester- tai amide-tyyppisillä aineilla; amideihin kuuluvat lidokaiini, bupivakaiini ja ropivakaiini, esterit kuten prokaiini ovat vähemmän käytössä allergiariskien vuoksi.

Turvallisuus ja riskit: paikallispuudutuksiin kuuluu yleensä lieviä haittavaikutuksia, kuten kohonnut allergiariski tai pistopaikan reaktio. Vakavammat komplikaatiot, kuten toksiset vaikutukset keskushermostoon tai sydämeen sekä LAST-tilanteet, ovat harvinaisia, mutta vaativat välitöntä hoitoa. Oikea annostus, tarkka teknikka ja asiantunteva monitorointi vähentävät riskejä.

Käyttökohteet vaihtelevat hammaslääkärin toimenpiteistä synnytykseen ja erilaisiin kirurgisiin toimenpiteisiin, joissa kivunlievitys mahdollistaa turvallisen ja tehokkaan hoidon.