Puudutukset

Puudutukset ovat anestesiamenetelmiä, joiden tarkoituksena on tilapäisesti estää kipu ja tunto tietyllä kehon alueella toimenpiteen ajaksi. Niitä käytetään sekä kirurgisten ja diagnostisten toimenpiteiden että hammashoidon sekä synnytyksen yhteydessä. Puudutukset voidaan luokitella sen mukaan, minkä alueen tunto ne estävät ja kuinka laajasti ne vaikuttavat.

Paikallinen puudutus annetaan suoraan pienelle alueelle ja vaikuttaa vain sen ympäristöön. Yleisiä puudutusaineita ovat lidokaiini, bupivakaiini ja mepivakaiini. Aine voidaan antaa infiltraationa, ihon tai limakalvojen puudutuksena tai pienellä hermopäiden alueelle toteutettuna. Osa puudutuksista voidaan pidentää lisäämällä verisuonia supistavaa ainetta, kuten adrenaliinia, jolloin vaikutus kestää pidempään.

Alueelliset puudutukset vaikuttavat suuremmalle kehon alueelle ja niihin kuuluvat hermopäiden tai nikamaväylien alueelle tehtävät puudutukset sekä epiduraali- ja spinaalipuudutukset. Näitä käytetään esimerkiksi alavartalon ja raajojen kirurgioissa sekä synnytyksessä. Alueelliset puudutukset voivat tarjota kivunlievityksen ilman tajuttomuutta tai yhdessä kevyen sedoinnin kanssa.

Yleinen anestesia tarkoittaa tilaa, jossa potilas on tajuton ja hengitys sekä verenkierto ylläpidetään keinotekoisesti anestesialääkkeillä ja hengityslaitteilla. Tätä varten potilasta monitoroidaan tiiviisti, ja anestesiasuunnitelma räätälöidään potilaan tilan mukaan.

Puudutuksiin liittyy riskejä, kuten allergiset reaktiot, paikallisen puudutusaineen toksisuus (LAST), hermovauriot, verisuonivauriot sekä epiduraali- tai spinaalipuudutuksen yhteydessä päänsärky, verenpaineen lasku tai harvinaiset neurologiset komplikaatiot. Ennen toimenpidettä tehdään riskinarvio, potilas antaa suostumuksensa ja varmistetaan asianmukainen seuranta ja valvonta. Puudutukset ovat yleisiä ja niitä kehitettään jatkuvasti turvallisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi.

---