vaikutusaikaa

Vaikutusaikaa tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana lääkeaine vaikuttaa kehossa annostelun jälkeen. Se voidaan jakaa kahteen osaan: vaikutuksen alkamisaikaan, jolloin vaste alkaa, sekä vaikutuksen kestoon, eli aikaan jolloin vaikutus on edelleen havaittavissa.

Vaikutusaika määräytyy suurelta osin farmakokineettisista ominaisuuksista kuten imeytymisnopeudesta, lääkkeen jakautumisesta kudoksiin sekä eliminoinnin nopeudesta ja puoliintumisajasta. Lisäksi se riippuu siitä, kuinka nopeasti pitoisuudet nousevat riittävän korkeiksi ja kuinka nopeasti ne laskevat.

Monet tekijät voivat pidentää tai lyhentää vaikutusaikaa. Näitä ovat annostus ja annostusmuoto, antotapa (suun kautta, laskimoon, iholle jne.), samanaikaiset lääketuotteet sekä potilaan yksilölliset ominaisuudet kuten ikä, maksan ja munuaisten toiminta, sairaudet, ruokavalio sekä perinnölliset tekijät. Lääkkeissä voidaan pyrkiä hallitsemaan vaikutusaikaa esimerkiksi pitkävaikutteisilla formuloinneilla tai toistuvilla annoksilla.

Läheisesti vaikutusaikaa arvioidaan kliinisesti ja lääketieteellisen tutkimuksen yhteydessä. Hoidon aikana huomataan yleensä, kuinka kauan oireet lievittyvät tai vaste saavutetaan, sekä milloin vaikutus haihtuu. Lisäksi farmakokineettisissä tutkimuksissa voidaan mitata plasmapitoisuuksia ja käyttää niitä apuna arvioimaan vaikuttavaa aikaa.

Esimerkkejä vaikutusajoista vaihtelevat lääkeryhmittäin: monet kivunlievittäjät antavat vaikutuksen 4–6 tunnin kestoa, kun taas jotkut pitkävaikutteiset valmisteet voivat ylläpitää vaikutusta pidempään. Tarkka vaikutusaika riippuu aina sekä lääkkeestä että potilaan yksilöllisistä tekijöistä.