koordinaatiohäiriöt

Koordinaatiohäiriöt ovat neurologisia tiloja, joissa motorinen koordinaatio on poikkeavan heikkoa. Ne voivat olla kehitys-koordinaatiohäiriöön (DCD) liittyviä tai hankittuja sairauksien, vammojen tai aivoperäisten sairauksien seurauksia. Koordinaatiohäiriöt voivat vaikuttaa sekä suuriin liikkeisiin että hienomotorisiin tehtäviin.

Kehitys-koordinaatiohäiriö (DCD) on neurokehityksellinen tila, jossa suunnittelu ja suoritus motorisiin tehtäviin ovat hidasta ja kömpelöä. Tarkkaa syytä ei aina tunneta; geneettiset tekijät sekä aivojen liikkeiden suunnittelun sekä suorituskyvyn poikkeavuudet ovat mahdollisia taustatekijöitä. Hankitut koordinaatiohäiriöt voivat johtua esimerkiksi aivovammasta, halvauksesta tai neurodegeneratiivisista sairauksista.

Oireisiin kuuluu kömpelyys, liikunnan aloittamisen vaikeus, tasapainon ongelmat ja vaikeudet arkipäiväisissä tehtävissä kuten kirjoittamisessa, nauhojen solmimisessa tai kengännauhojen sitomisessa. Oireet voivat vaikuttaa koulumenestykseen, itsenäiseen selviytymiseen ja sosiaalisiin suhteisiin.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon motorisista taidoista sekä niiden vaikutuksesta arkipäiväisiin toimintoihin. Käytettyjä mittareita ovat muun muassa Movement Assessment Battery for Children (M-ABC) ja Bruininks-Oseretsky Test of Motor Proficiency (BOT-2). Diagnoosi edellyttää oireilua useamman kuukauden ajan sekä sen, ettei muuta syytä ole.

Hoito on moniammatillista ja keskittyy toiminta- ja fysioterapiaan, sekä tukemaan oppimista ja päivittäisiä toimintoja koulussa ja kotona. Tarvittaessa suunnataan ohjausta vanhemmille, opettajille sekä käyttöönotetaan apuvälineitä ja käytännön strategioita.

Tulevaisuuden näkymät riippuvat varhaisesta tunnistuksesta ja tuesta. Monien kanssa koordinaatiohäiriöt vähenevät sopeutumiskeinojen ja harjoittelun myötä, mutta tila voi jatkua aikuisikään.

---