Aistinvaraisuutta

Aistinvaraisuus tarkoittaa kykyä havaita ja tulkita ärsykkeitä sekä niiden laadullista että määrällistä ominaisuutta aistein. Sen keskeisiä alueita ovat näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja kosketusaistit sekä lisäaistit kuten proprioceptio ja vestibulaarinen aisti. Aistinvaraisuus koostuu sekä aistimasta että aistin tulkinnasta: sensoriset reseptorit muuntavat fyysiset ärsykkeet hermoimpulsseiksi (transduktio), jotka kulkeutuvat aivokuoren primaarialueille ja edelleen korkeammille tulkinta-alueille. Kognition vaikuttaa siihen, mitä huomioidaan ja miten ärsykkeet tulkitaan.

Silloin kyse on sekä sensaation (havaittu ärsyke) että havaitsemisen (tulkinta) prosessista. Multisensorisessa käsittelyssä aivot yhdistävät eri aistien antamat signaalit, jolloin syntyy yhtenäinen kokemus. Aistit voivat osoittaa kynnysarvoja, kuten absoluuttisen kynnysarvon ja erottelukynnyksen, jotka kuvaavat ärsykkeen havaittavuutta ja muutoksen havaitsemista. Aistien herkkyys voi myös sopeutua ympäristöön, mikä johtaa aistinvaraisuuden kynnysten muutoksiin.

Aistinvaraisuutta tarkastellaan laajalti psykologiassa, neurotieteessä ja suunnittelussa. Se merkitsee myös yksilöllisiä eroja—ikä, kehitys, sairaudet ja aistinvaraisen herkkyyden vaihtelut voivat vaikuttaa siihen, miten ympäristö koetaan. Käytännön vaikutuksia ovat esimerkiksi esteettömyys, turvallisuus sekä ärsykkeiden hallinta erilaisissa ympäristöissä.