Aistinvaraisuus

Aistinvaraisuus tarkoittaa kykyä tai ominaisuutta tulla havaittavaksi aistein. Filosofiassa ja kognitiotieteen keskusteluissa sillä viitataan siihen, onko jokin objekti, tapahtuma tai tilanne havaittavissa ihmisen aistien välittömän havainnoinnin kautta tai tarvitseeko se tulkintaa ja/tai välineellisiä menettelyjä. Aistinvaraisuutta voidaan lähestyä sekä viiden perusaistin kautta—näkö, kuulo, hajuaisti, maku ja kosketus—että laajempina havaintokokonaisuuksina, kuten värin, tekstuurin tai äänen ominaisuuksien havaitsemisena.

Etymologisesti sana muodostuu suomen aistista ja -varaisuus-suffixistä, joka ilmaisee tilan tai ominaisuuden. Käytännön kirjoittamisessa ja tutkimuksessa aistinvaraisuutta käsitellään usein suhteessa ei-aistinvaraiseen tietämykseen: mitkä asiat ovat saatavilla suoraan aistein ja mitkä edellyttävät järkiperäistä päättelyä tai välineellistä mittausta. Aistinvaraisuutta tutkitaan myös päätelmien luotettavuuden, aistien rajoitteiden sekä havaintovirheiden valossa.

Lisätietoa termistä löytää yhteyksissä kuten aisti, aistimus ja aistitieteet sekä keskusteluissa, joissa pohditaan havaintojen perusteiden luotettavuutta ja kokemuksellista todellisuutta.