Aineistolähtöisessä

Aineistolähtöisessä tarkoitetaan menetelmäasennetta, jossa analyysi ja tulkinta perustuvat aineistoon ja empiirisiin datoihin. Termi juontuu sanoista aineisto (materiaali, data) ja lähtöinen (perustuu, pohjautuu). Sitä käytetään erityisesti humanistisissa ja yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa osoittamaan, että tutkimuskysymykset, suunnittelu ja tulkinta ammentavat materiaalista eikä pelkästään teoreettisista lähtökohdista.

Käytännössä aineistolähtöinen tutkimus kerää ja analysoi konkreettisia aineistoja kuten kirjeitä, arkistomateriaalia, esineitä, audiovisuaalista materiaalia, digitaalisia tietoaineistoja tai kenttämuistiinpanoja. Aineiston ominaisuuksista, kontekstista ja sisällöstä lähtevät sekä laadulliset menetelmät (esimerkiksi sisällönanalyysi, diskurssianalyysi ja narratiivianalyysi) että kvantitatiiviset tekniikat, kun se on tarkoituksenmukaista.

Menetelmää luonteenomaisesti korostaa iteratiivinen työskentely: aineiston valinnasta, koodaamisesta ja tulkinnasta palaamalla usein takaisin materiaaliin kontekstin ja merkitysten tarkentamiseksi. Tärkeää on läpinäkyvyys: lähteiden provenance, autenttisuus ja esiin tulleiden näkökulmien rajoitusten huomioiminen.

Vahvuuksia ja rajoituksia: aineistolähtöiset tutkimukset tarjoavat vahvan empiirisen perustan, kontekstuaalisen herkkyyden sekä kyvyn paljastaa monimutkaisia diskursseja ja käytäntöjä. Rajoitteisiin kuuluvat aineiston valintaan liittyvät harhat, tulkinnallinen subjektiivisuus sekä käytännön rajoitteet kuten pääsy tai säilyvyys. Tutkijat usein dokumentoivat aineiston valintakriteerit, koodausmenetelmät ja analyysiprosessin avoimesti.

Aineistolähtöinen suuntautuminen esiintyy historiatutkimuksessa, kulttuurintutkimuksessa, kielitieteessä, mediatutkimuksessa ja monilla muilla aloilla, joissa aineistot ovat keskeisiä yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Sitä käytetään usein yhdessä teoreettisten lähestymistapojen kanssa, jolloin data asetetaan etualalle ennen tai rinnalla teoreettista tulkintaa.