APIkerroksesta

API-kerroksesta käytetty termi tarkoittaa ohjelmistoarkkitehtuurin kerrosta, joka tarjoaa sovellusliittymiä sekä ulkoisille että sisäisille kuluttajille. Se määrittelee käyttöliittymänsä sopimuksena ja toimii yhteydenpitokanavana frontendin, mobiilisovellusten sekä taustapalveluiden välillä, mahdollistaen decouplingin ja järjestelmien yhteentoimivuuden.

Yleisiä tehtäviä ovat pyyntöjen vastaanotto, reititys, autentikointi ja valtuutus, syötteen validointi, versiointi sekä tiedon muuntaminen ja välimuistin hallinta. Toteutuksissa käytetään usein REST-, GraphQL- tai gRPC-rajapintoja, ja ne voivat toimia API-gatewayn tai palveluverkkojen (service mesh) osana.

Suunnittelussa keskeisiä ovat vakaat rajapintasopimukset, statelessness, skaalautuvuus ja turvallisuus. Versionointi, dokumentointi (esim. OpenAPI tai GraphQL-skeemat) sekä contract-first- ja code-first-lähestymistavat helpottavat hallintaa. Valinnat heijastuvat myös synkronisten ja asynkronisten vuorovaikutusten välillä.

API-kerros toimii rajapintana frontendin, mobiilien sekä kumppanien ja sisäisten palveluiden välillä. Se voi toimia aggregaattorina, kokoamalla useiden taustapalvelujen tiedot yhteen rajapintaan sekä tarjoamalla hallitun tavan käyttää taustapalveluita.

Hallinnassa ja ylläpidossa korostuvat monitorointi, lokitus ja jäljitettävyys sekä testausstrategiat. Turvallisuus rakentuu TLS-suojaukselle, OAuth 2.0:lle tai JWT:lle sekä rooli- ja pääsyoikeuksien hallinnalle. Muutokset rajapinnoissa vaativat hyvää versionhallintaa ja dokumentaatiota.

Käyttötapauksia ovat mobiili- ja web-sovellukset sekä kolmansien osapuolten integraatiot. API-kerroksen edut ovat parempi eriyttäminen, turvallisuus ja skaalautuvuus sekä kontrollointi, mutta kehitys- ja ylläpitokustannukset sekä latenssivaikutukset on huomioitava.