Käyttötapauksia

Käyttötapaus (use case) on kuvaus siitä, miten käyttäjä tai ulkoinen toimija saavuttaa tietyn tavoitteen järjestelmän kanssa käytännön vuorovaikutuksessa. Se määrittelee, mitä toimintoja aktori voi suorittaa, miten järjestelmä reagoi ja mikä on lopullinen hyöty. Käyttötapaukset painottavat käyttäjäkeskeistä näkökulmaa ja palvelevat vaatimusten määrittelyä sekä kommunikointia sidosryhmien kanssa.

Käyttötapauksia käytetään ohjelmistokehityksessä vaatimusten keruuseen, vuorovaikutusten ja hyväksyntäperusteiden kuvaamiseen sekä testauksen suunnitteluun. Niiden avulla voidaan jäsentää järjestelmän toiminnalliset palvelut selkeästi, ja niistä voidaan johtaa testipaketteja sekä hyväksymiskriteerejä. Dokumentaatio tukee sekä kehityksen että käyttöönottovaiheen läpinäkyvyyttä.

Rakenne: jokaisella käyttötapauksella on nimi, siihen liittyvä toimija (aktiivi) ja tavoite. Lisäksi on edellytykset, päävirta eli tavanomaiset vaiheet sekä vaihtoehtoiset virrat (poikkeustilanteet tai lisävaihtoehdot). Lopputila tai jälkipäätökset kuvaavat, miten tapaus päättyy ja millainen on järjestelmän tila sen jälkeen.

Käyttötapauksia voidaan dokumentoida tekstimuodossa tai esittää visuaalisesti UML:n periaatteisiin pohjautuvilla käyttötapausdiagrammeilla. Ne liittyvät usein käyttäjätarinoihin ja hyväksyntäkriteereihin, ja niitä käytetään yhdessä projektin muun vaatimustenhallinnan kanssa.

Esimerkki: käyttötapaus "Asiakas tilaa tuotteen." Aktori: Asiakas. Tavoite: tehdä tilaus järjestelmään. Päävirta: Asiakas selaa tuotteita, lisää tuotteen ostoskoriin, siirtyy maksuvaiheeseen ja vahvistaa tilauksen. Vaihtoehtoiset virrat: tuotetta ei ole varastossa, maksutapa ei kelpaa, tai asiakas peruu tilauksen. Edellytykset: Asiakas on kirjautunut sisään. Lopputila: tilaus rekisteröidään ja asiakas saa vahvistusviestin.