3Dtulostettavien

3D-tulostettavien esineiden valmistus, yleisesti kutsuttu 3D-tulostamiseksi, on lisäaineellinen valmistusmenetelmä, jossa digitaalinen malli muunnetaan fyysiseksi kappaleeksi kerros kerrokselta. Prosessi alkaa digitaalisesta mallista (esim. CAD-tiedosto) ja päättyy tuotteen valmistukseen ilman perinteisiä muotteja tai työkalupakkeja.

Yleisimmät tekniikat ovat FDM (fused deposition modeling), SLA (stereolithography) ja SLS (selective laser sintering). FDM tulostaa termoplastisesta filamentista suuttimen kautta; SLA kovettaa valon avulla hartsia kerros kerrokselta; SLS käyttää laseria sintraamaan jauhemaista materiaalia, kuten nylonia. Materiaalit vaihtelevat PLA:sta ja ABS:stä sekä erilaisten hartseiden, nylonin ja muiden polymeerien sekä komposittien välillä.

Käyttökohteet ovat monipuolisia: prototyyppien ja koekappaleiden valmistus, yksittäisten osien tuotanto pienissä sarjoissa sekä arkkitehtuuri-, teollisuus- ja lääketieteen sovellukset. 3D-tulostus mahdollistaa monimutkaisten geometrioiden toteuttamisen, kevyet mutta kestäviä osia sekä nopean iteroinnin suunnitteluprosessissa.

Edut ja rajoitteet liittyvät kustannuksiin, laitekustannuksiin ja laadunvarmistukseen. Pienissä erissä tulosteet voivat olla kustannustehokkaita ja nopeita, mutta suuremmissa määrissä voi olla edullisempaa perinteinen valmistus. Tulostus voi vaatia jälkikäsittelyä, kuten hiontaa, maalausta tai kiillotusta, ja materiaalien luonteesta johtuen turvallisuus- ja ympäristövaikutukset on huomioitava. 3D-tulostus on muuttanut suunnittelua ja tuotantoa, mutta sitä käytetään parhaimmillaan täydentävänä tekniikkana perinteisille valmistusmenetelmille.