3Dgrafiikka

3Dgrafiikka tarkoittaa kolmiulotteisten, tietokoneella tuotettujen kuvien, animaatioiden ja visuaalisten simulointien luomista. Se yhdistää mallinnuksen, tekstuuroinnin, valaistuksen ja renderöinnin, jotta syntyy uskottavia kolmiulotteisia esityksiä katselukulmasta riippumatta. 3Dgrafiikkaa käytetään laajasti elokuvissa ja televisiossa, videopelien visuaalisessa ilmaisussa, arkkitehtuurin ja tuotekuvauksen visualisoinnissa sekä koulutus- ja tutkimussovelluksissa.

Tekniikat: Mallinnus voi olla polygonal- tai NURBS-mallinnusta. Tekstuurointi tuo pintamateriaaleja UV-mappauksella ja PBR-standardeilla. Animaatio perustuu riggaamiseen ja liikkeen tallennukseen (motion capture). Valaistus- ja varjostusmenetelmät kattavat global illuminationin sekä sädejäljityksen (ray tracing) ja path tracingin. Renderöinti voidaan tehdä reaaliaj inisesti rasteroituna tai offline-menetelmillä. Suositut ohjelmistot ovat Blender, Autodesk Maya, 3ds Max ja Cinema 4D. Renderöintimoottoreita ovat esimerkiksi Unreal Engine ja Unity reaaliaikaisiin sovelluksiin sekä Renderman ja Arnold realistiseen renderöintiin.

Historia: 3Dgrafiikka kehittyi 1960-luvulta lähtien tutkimuslaboratorioissa. 1980- ja 1990-luvulla saavutettiin merkittäviä läpimurtoja elokuvien, televisio-ohjelmien ja pelien visuaalisessa ilmaisussa. Toy Story (1995) oli merkittävä virstanpylväs, joka osoitti kolmiulotteisen animaation kaupallisen potentiaalin. GPU-kehitys on viime vuosikymmeninä mahdollistanut entistä reaaliaikaisemman renderöinnin.

Tulevaisuus tuo lisää reaaliaikaista säteenseurantaa, parempaa fysiikan simulointia sekä tekoälypohjaisia työkaluja sisällöntuotantoon.