3Dgrafiikkaa

3Dgrafiikkaa viittaa tietokoneiden avulla tuotettujen kolmiulotteisten kuvien, mallien ja animaatioiden suunnitteluun, käsittelyyn ja renderöintiin. Se kattaa tuotannon ja peliteollisuuden ohella visualisoinnin arkkitehtuurissa, teollisessa suunnittelussa sekä lääketieteellisessä kuvannuksessa. 3Dgrafiikka eroaa 2D-grafiikasta sen tilallisen ulottuvuuden, jonka avulla kohteet voidaan katsoa, kiertää ja valaista kolmiulotteisesti.

Tekniikoiltaan 3D-mallit rakennetaan geometrian avulla, usein polygonaalisina rakenteina tai NURBS-säikeinä. Tekstuurit, materiaalit ja valaistus vaikuttavat lopulliseen ilmeeseen. Animaatio tuo mallien liikkeen luurankojen (rigging) ja fysiikan simulointien avulla. Renderöinti muuntaa 3D-scenen kahden ulottuvuuden kuvaksi käyttämällä rasterointia tai säteenseurannaa sekä erilaisia varjostusmalleja, kuten Phong- ja Gouraud-sävytyksiä.

Prosessi etenee tyypillisesti mallien luomisesta ja ylläpidosta, luurankoinnista ja animaatiosta sekä materiaalien ja valaistuksen määrittämisestä aina lopulliseen renderöintiin ja postproduktioon. Reaaliaikaisessa sovelluksessa korostuu suorituskyky, mikä suosii rasterointia ja shader-tekniikoita, kun taas offline-renderointi voi hyödyntää global illuminationia ja säteittäistä renderöintiä korkealaatuisen kuvan saavuttamiseksi.

Sovellukset ovat laajat: elokuvatuotannot, videopelit, arkkitehtuurinen visualisointi, teollinen muotoilu sekä koulutus ja simulointi. Keskeisiä työkaluja ovat Blender, Autodesk Maya ja 3ds Max, sekä renderöijat kuten Renderman, Arnold ja V-Ray. Tiedostomuotoja ovat muun muassa OBJ, FBX, STL ja glTF.