animaatiosta

Animaatiosta viittaa visuaaliseen tarinankerrontaan, jossa sarja yksittäisiä kuvia esitetään nopeasti peräkkäin niin, että katsoja havaitsee liikkeen. Animaatio voi olla kaksi- tai kolmiulotteista, ja sitä käytetään elokuvissa, televisiossa, mainonnassa sekä digitaalisissa medioissa.

Varhaiset kokeilut animaation alalla perustuivat optisiin laitteisiin, kuten thaumatrope tai zoetrope, jotka havainnollistivat liikettä. Varhaisimpia elokuvia ovat Émile Cohlin Fantasmagorie (vuonna 1908) ja Winsor McCayn Gertie the Trained Gorilla (1914). 1920- ja 1930-luvulla kehittyi jatkuva piirrossuunnittelu ja äänelliset elokuvat. Disney toi 1937 Snow White and the Seven Dwarfsin, ensimmäisen pitkäanimaation, joka oli sekä värillinen että äänellinen. Tyyppien monipuolistuminen jatkui 1960-luvulla stop-motion-teknologian kehityksellä, ja 1990-luvulla tietokoneavusteinen animaatio mullisti alan. Toy Story (1995) oli ensimmäinen kokonaan tietokoneella luotu pitkä animaatioelokuva.

Tekniikoita on useita: 2D- ja 3D-animaatio sekä stop-motion. Prosessissa käytetään tarinankerrontaa varten storyboardia, layoutia ja keyframingia; 2D- ja 3D-animaatiossa käytetään in-betweening- ja rigging-tekniikoita, ja lopuksi kuvat yhdistetään, valaistaan ja renderöidään sekä compositetaan lopulliseen tuotantoon. Animaatioyhteisö hyödyntää sekä liikkuvaa kuvaa että grafiikkaa, jolloin voidaan luoda visuaalista ilmaisua eri käyttötarkoituksiin.

Nykyään animaatio kattaa elokuvat, televisio- ja nettisisällöt, mainonnan, pelit sekä virtuaali- ja lisätyn todellisuuden sovellukset. Teollisuudessa käytetään sekä kaupallisia ohjelmistoja että avoimen lähdekoodin työkaluja, ja tuotantoprosessit voivat sisältää sekä perinteisiä että kehittyneitä tekniikoita.