ääniformaattien

Ääniformaattien käsite kattaa digitaaliset tiedosto- ja pakkausformaatit, joita käytetään äänen tallentamiseen, jakeluun ja toistamiseen. Ne määrittelevät, miten ääni on koodattu, pakattu, tallennettu ja dekoodattu sekä millaisia metatietoja niiden tiedostoihin voidaan liittää. Yleisimmät erot liittyvät siihen, onko pakkaus häviöllinen vai häviötön sekä millaisia koodekkeja ja kontteja tiedostossa käytetään.

Esimerkkejä yleisimmistä ääniformaateista: Häviölliset muodot kuten MP3 (MPEG-1/2 Layer III), AAC, Ogg Vorbis ja Opus. Häviöttömät muodot kuten FLAC, ALAC ja WavPack sekä perinteiset kuten WAV ja AIFF. Kontaineritasolla yleisiä ovat esimerkiksi M4A (AAC sisällä MP4-kontainerissa), WAV ja AIFF, joissa voi olla erilaisia koodekkeja käytössä sisällä.

Tekniset perusominaisuudet ovat näytteenottotaajuus (sample rate), bittisyvyys (bit depth) sekä bittivirta (bitrate). CD-äänellä on 44,1 kHz ja 16 bitti. Häviöllisissä koodekeissa bitrate vaihtelee, esimerkiksi MP3 128–320 kbps ja AAC 128–320 kbps. Häviöttömät formaatit voivat vaatia suurempia tiedostoja riippuen sisällöstä, mutta toistavat äänen ilman laadun heikkenemistä. Metatiedot ovat tärkeitä: ID3-tage MP3:lle, Vorbis-kommentit OGG/FLAC:lle sekä RIFF/WM-tyyppiset tunnisteet WAV- ja AIFF-tiedostoissa.

Käyttökonteksteja ovat arkistointi, musiikinkuuntelu ja verkkostreamaus. Streaming-edellyttää usein häviöllisiä formaatteja pienemmän tilan ja siirtonopeuden vuoksi, kun taas pitkäaikaishallinnassa ja arkistoinnissa voidaan suosia häviöttömiä formaatteja laadun säilyttämiseksi. Valinta riippuu laitteistosta, ohjelmistotuen ja käyttötapojen mukaan.